Takaisin, jossain määrin 6


rannalla

Olen ollut kaukana poissa.

Matkustamisessa on se hieno puoli, että silloin irtoaa kaikesta, mikä on arkipäiväistä, tavallista, tylsää. Minä siedän hyvin huonosti tylsyyttä – mikäli se ei ole itse valitsemaani tylsyyttä.

Matkustamista sen sijaan rakastan. Rakastan liikkumista, liikkeen tunnetta, uusia alkuja, poissa olemista. Vierautta. Toiseutta. Rakastan itsenäisyyttä, joka liittyy matkustamiseen. Rakastan irtioloa. Matkustaessa on helppo palata siihen, kuka todella on ja mitä elämällään haluaa tehdä. Arkipäivässä totuus kietoutuu toisten odotuksiin, haluihin ja vaateisiin siitä, kuka minun pitäisi olla. Olen itseni vain, kun olen irti.

Jos totta puhutaan, olisin voinut olla poissa vielä paljon, paljon pidempään. En halunnut tulla takaisin. Mutta nyt… Olen kotona. Tunnen arkipäiväisyyden ankkurit jaloissani. Tunnen kahleiden kiinnittyvän itseeni teräskourillaan. Niiden kuristus salpaa hengen.

On palaamisissa toki puolensa. On koti. Oma jääkaappi, omat ruuat, oma pesukone ja vaatevarasto, joka yltää pidemmälle kuin muutaman päivän. Oma, pehmeä untuvapeitto, joka on niin paljon muhkeampi kuin muistin. On tuliaisia, ja ihmisiä, joille tuliaisia tuodaan.

Paljon on tapahtunut poissa ollessani.

Uusimmassa Usvassa ilmestyi Shimo Suntilan kirjoittama Pahanukke-tarina. Kutkuttava aloitus suomalaista spefimiljöötä luotaavalle Bibliofiili-sarjalle.

Istuimme loppuvuodesta samaan virtuaalipöytään Anne Leinosen ja J. S. Meresmaan kanssa puhumaan romanttisesta scifi-kirjallisuudesta. Antoisa keskustelumme julkaistiin kolmisen viikkoa sitten Sci-Fi Romance Quarterly -lehdessä.

Susikuningattaresta on ilmestynyt Niina Tolosen kirjoittama arvio Risingshadow-sivustolla. “Kallisarvoinen tryffeli” Hyvänen aika. <3

Myös Narseska on lukenut Susikuningattaren. Arvosteluun tästä.

Pähkinäkukkulalla-blogin Marjaana on lukenut koko G & H -sarjan tiuhaan tahtiin.

Kerjäläisprinsessan arvostelu
Kellopelikuninkaan arvostelu
Susikuningattaren arvostelu

Osuuskumma julkaisi tiedotteen yhdestä tänä vuonna eniten odottamistani novelliantologioista. Kyseessä on tietenkin Käärmeenliekit – suomalaisia lohikäärmetarinoita, jossa olen itsekin mukana. Lohikäärmeitä. Voivatko spefihirviöt enää mennä siitä paremmaksi? Oikeasti?

Upeasta kansikuvasta on vastuussa J. S. Meresmaa.

kaarmeenliekit_kansi_web1

 

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille näin hieman myöhässä. Kiitos ihanista lukijaviesteistä, jotka olivat kolahtaneet sähköpostilaatikkooni ja somekanaviini lomani aikana, ja anteeksi, että kesti niin kauan vastata.

Nyt, suokaa anteeksi, en ole vielä valmis palaamaan. En täysin. Uppoan vielä hetkeksi siihen uneen, tai unen muistoon, jossa ihoni tuoksuu kahville ja auringolle ja jossa varpaitteni välissä on suolaista hiekkaa.

rannalla2

 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 ajatuksia aiheesta “Takaisin, jossain määrin

    • Magdalena Hai Artikkelin kirjoittaja

      No juu, totta tuokin. Nyt vain nomadivaihde jäi vielä pahasti päälle.

  • J.S. Meresmaa

    No kyllä on Haita kaivattukin! Ihan jo luulin, että se jää lämpimiin vesiin…

    Tervetuloa takaisin, ihanalta näyttävät rannat ja sannat kuvissa!

    (Ja varovasti sen paluun kanssa, arki nyrjäyttää helposti lomarennon.)

    • Magdalena Hai Artikkelin kirjoittaja

      Kiitos, on kiva havaita olevansa kaivattu. Lomarento taisi nyrjähtää siinä vaiheessa, kun avasi sähköpostin ja pläräsi läpi loman aikana tulleet viestit. DELETE! DELETE! ABORT MISSION!!! 😛