”Voi, kun iski sydämeen mun!”
sanoi nuori keiju,
”Nuoli kohtalon,
vasama lemmen,
rakkaus! Oi, rakkaus!”
R a k k a u s…
<3
<3
<3

Kaikki näki sen,
kuinka kourissa suuren
rakkauden,
kärvisteli, kärsi
nuori keijuparka

Hän kulki pitkin
lehtoja
kuin usva,
unen kuva.

Surren.
Haaveillen.

Riutuen.

Kunnes jäljelle jäi
vain keijun varjo
Ja muisto
suuren tunteen.
Niin paljon suuremman
kuin keiju itse oli
koskaan ollut.

Eikä kukaan voinut auttaa nuorta keijua
Sillä rakkaus,
jota keiju tunsi
niin karmealla hinnalla,
oli rakkautta omaan kuvaansa,
joka aamuin
hohti
kimalsi
metsälammen pinnalla.