”Tämä on paha tapaus,” lääkäri tuijotti pientä, käpristynyttä oliota tutkimuspöydällä. ”En ole koskaan nähnyt mitään tällaista.”
”Pyydän, älkää tökkikö sitä.”
Lääkäri vilkaisi minua. ”Mitä te olette sille tehnyt?”
”En mitään, vannon!”
”Ehkä se onkin ongelmana. Milloin te olette viimeksi ruokkinut sitä?”
”Ruokkinut? En tiennyt, että sitä pitää ruokkia.”
”Tottakai sitä pitää ruokkia! Millä te kuvittelitte sen elävän?”
”En minä… Tarkoitan, luulin, että se vain…” Ojentelin käsiäni avuttomana.
Lääkäri huokasi ja poimi kirjahyllystään risaselkäisiä opuksia. ”Lukekaa nämä ja soittakaa minulle aamulla.”
”Narnian tarinoita? Hobitti? Mitä – ”
”Teidän mielikuvitustanne varten,” lääkäri viittasi käpristyneeseen olioon, ”se kärsii vakavasta aliravitsemuksesta. Antakaa sille jotain purtavaa!”
*Raapale on tarina, joka kerrotaan tasan sadalla sanalla.
Hyvä tarina, ajatuksia herättävä. Meni hetki ”tajuta” se, ei että siinä olisi mitään erityistä tajuttavaa, olen vain aika väsynyt.
Jotenkin tuo sana ”paha” häiritsi ensimmäisellä rivillä. Olisin itse laittanut siihen ”vaikea” tai jotain kuvaavampaa. Lisäksi aivan loppu tuntui siltä, että se olisi voinut olla hieman nasevampi ja ”punchlinemäisempi”.
Kiitos, kiva saada palautetta! 🙂 Juu, paha siitä tuli, kun en halunnut toistaa otsikkoa. Vaikea olisi ollut hyvä. Pistän korvan taakse myös huomion lopusta. Tai ainakin painan sen mieleeni. Hah. 🙂