Puhdetöitä 4


Mikä siinä on, että tässä vaiheessa vuotta sitä oikein kasaantuu loppuunsaatettavia töitä? Vaikka koko syksy ja talvi on maattu ja ihmetelty, kun ei saa mitään aloitettua? Ihme juttu. Kirjoitan tälläkin hetkellä raporttia vuoden 1871 syyskuulle sijoittuvista tapahtumista, jotka olivat sitä luokkaa, että raportin kuuluisi alkaa sanoilla: “Oli synkkä ja myrskyinen yö…” Mutta kuulemma se olisi liian kliseistä. Onneksi kukaan muu ei ole aikaisemmin kirjoittanut hullusta keksijästä, joka rakentaa ihmishirviön ja herättää sen henkiin sähköpurkauksella.

Aloitin tänään kaiken lisäksi puutarhatyöt. Minulla on selkeä ideologia puutarhanhoitoon. Sen nimi on evoluutio. Lykkään kasveja penkkeihin summittaisessa järjestyksessä ja katson, mitkä niistä selviävät seuraavaan vuoteen. Voikukkia minulla on pienen kylän tarpeisiin. Olenkin varsin suosittu persoona muuten niin voikukista köyhässä naapurustossani. Huomaan ihmisten usein pysähtyvän ihailemaan keltaisena hohtavaa nurmikkoani. Miksi he toisinaan puivat nyrkkiä, en tiedä. Naapurini tekevät joskus aika outoja asioita, mutta täytyy ymmärtää, että heillä ei ole peikkoja, joita syyttää.

Liekö sitten peikkojen tekosia vai maagisen maailman läheisyydestä johtuvaa, mutta suurista hämähäkeistä on tullut puutarhassani suoranainen riesa. Toisaalta, eipä ole paarmoja.

Ta-taa,

Magdalena

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

4 ajatuksia aiheesta “Puhdetöitä

  • Maija Haavisto

    Minusta on kivaa, että täällä Hollannissa voikukkiin tunnutaan suhtautuvan aika neutraalisti. Ne ovat kivoja keltaisia kukkia, eivät mitään paholaisen kylvämiä iljettäviä myrkkytappajaruohoja, kuten Suomessa moni ajattelee. Hollannissa ne saavat yleensä kukkia. Ovathan ne kivan näköisiä. Erityisen kiva on nurmikko, missä kasvaa sekaisin voikukkia ja kaunokaisia, jotka täällä ovat tosi yleisiä ja ilmeisesti luonnonvaraisia. Valkoista ja keltaista sekaisin.

    • Magdalena Hai Artikkelin kirjoittaja

      No näin minäkin sen ajattelen. Omalla pihalla kasvaa jotain pieniä, sinisiä kukkia (kasvien tuntemukseni on ihan huippuluokkaa) rinta rinnan voikukkien kanssa ja ovat erittäin nättejä. Mutta totta puhuen, aika rähjäinen tuo mun puutarhani on suurimman osan vuotta. Suhtaudun siihen niin kuin engelsmanni Asterixissa: Vielä 2000 vuotta hyvää hoitoa, niin se alkaa olla valmis. 😀 (Tosin sillä engelsmannilla oli saman näköinen puutarha kuin useimmilla naapureilla.)

  • isopeikko

    Peikko on huomanut, että kasvit ja muut osaavat kaikki pitää huolen itsestään. Se on huomannut myös, että ihmiset usein luulevat olevansa kaikkitietäviä, ne leikkaavat ruohoakin, vaikka eivät edes syö sitä, heittävät vain pois. Kummallista.

    • Magdalena Hai Artikkelin kirjoittaja

      Juu, näinhän se on. Tosin itse tuppaan leikkaamaan nurmikon, ennen kuin se kutittaa nenää ja sinne muuttaa mammutteja. Ei minulla mitään mammutteja vastaan sinällään ole, mutta kun on tarpeeksi työtä noissa hämähäkeissäkin. (Eikä niiden muutenkaan siellä kuuluisi olla, vaan sukupuutossa.)