Alla on suppea esitys peikkojen sukupuusta sellaisena kuin se tällä hetkellä tunnetaan. Pitääkseni sukupuun edes jossain määrin ymmärrettävänä kokonaisuutena en ole sisällyttänyt siihen kaikkia tuntemiani peikkoja, vaan ainoastaan ne, joiden lajinmääritys[1] on kohtuullisen luotettavasti tehty. Kuten kaaviosta voi havaita, peikkojen tämän hetkinen sukupuu sisältää kaksi päähaaraa, orcii ja parvoorcii, suurpeikot ja pikkupeikot. Kaikkien pikkupeikkojen katsotaan nykykäsityksen mukaan polveutuvan Parvoorcus ereptor -alalajista, toisin sanoen kaivonpeikoista. Kaivonpeikot ja suurpeikot taas ovat kehittyneet mystisestä olennosta, jota kutsutaan paremman nimen puutteessa alkupeikoksi. Näistä peikoista kerrotaan vain kaikista hämärimmissä muinaistaruissa, silloinkin hyvin varovasti ja ympäripyöreästi. Lajin olemassaoloa ei ole missään vaiheessa todistettu, muttei myöskään sen sukupuuttoon kuolemista, mikä on kryptozoologille aina miellyttävän rohkaiseva alkuasetelma. Eräs kunnianhimoisimmista tavoitteistani onkin jonakin päivänä löytää alkupeikkojen kadonnut heimo, tehdä niille täydellinen lajinmääritys ja nimetä ne itseni mukaan Magdalenan peikoiksi, ts. Orcii magdalensikseksi.
[1] Peikkojen lajinmääritys on tehtävä tarkkaan, sillä ne pyrkivät kaikin tavoin huijaamaan tutkijoita. On määriteltävä mm. lajin elintavat, väritys, karvoituksen ja raajojen määrä, silmäluku, onko häntää vai ei, ruumiin mitat silloin, kun peikko ei aktiivisesti kutista tai venytä itseään tai tutkijaa, sekä ilkeyden optimaali. Toivoisin, että nykyteknologian avulla voitaisiin suorittaa myös genotyyppiin perustuva lajinmääritys, mutta ikävä kyllä koeputket tuppaavat räjähtelemään joutuessaan kosketuksiin peikkojen dna:n kanssa. Puhumattakaan siitä, että on himskatin vaikeaa ottaa kudosnäytettä em. tutkimusten ärsyttämältä vuorenpeikolta.
Mihinkähän tässä sukupuussa mahtavat sopia sukkapeikot? (en tiijä latinankielistä nimeä niille) Sukkapeikot ovat semmoisia pieniä ja todella vanhaksi eläviä huomattavan hyväntahtoisia otuksia. Saattavat paikoin toimia esim. arvoituksia kyselevinä aarteen- tai portinvartijoina.
Hyvä kysymys. Yritin löytää arkistoistani tietoa sukkapeikoista, mutta nopea tutkimusretki Kryptozoologisten tutkimusten kirjastoon ei tuottanut muuta tulosta kuin sitkeän ihottuman, joka tarttui kyynärpäähäni teoksesta Paha silmä – Mulkoiluja rajan takaa. Sukkapeikot kuulostaa kyllä ehdottomasti sellaiselta peikkojen heimolta, jota haluaisin tutkia tarkemmin! Lajikuvauksesi mukaan sijoittaisin heidät pikkupeikkojen sukuhaaraan, ja niiden täytyy olla läheistä sukua möröille (parvoorcus subomnis). Kuulostaa siltä, että sukkapeikot eivät ole tuhmia per se (tuo ei sitten muuten ollut tuhma sana, se oli latinaa ja tarkoitti ”itsessään”). Hyväntahtoisuus nimittäin on luonteenpiirre, jota tavataan peikoilla yhtä usein kuin pukamia pikkulapsilla, mutta möröillä tätä peikkojen itsensä luonneviaksi katsomaa piirrettä löytyy huomattavasti enemmän kuin muilla lajeilla.