Mustaa ja valkoista -blogissa haastettiin tällä viikolla muita bloggaajia makroilemaan. Kannan korteni kekoon tällä kuvalla, jossa viime talvena läheiseltä kirpputorilta löytämäni kirja avaa portteja uusiin maailmoihin. Niistä näyttää tulevan ulos pieniä miehiä keppien kanssa. Kuinka kummallista.
Tarinan saakin keksiä itse
Tuo onkin erikoinen kirja tuo. Tyhjää täynnä, kunnes oma pää täyttää sen. 🙂
Onpas ihanan näköinen kirja. Se on tarinoiden aarrearkku.
Niin minustakin! Pidän sitä kirjoituspöydälläni, jotta voin kurkistaa sinne inspiraation loppuessa.
Peikosta se on miälenkiintoista.
Niin on!
Hyvä löytö ja vielä pikkusoturit mukana. Mukava makrovastaus
Tuon makrommaksi ei minun kamerallani ikävä kyllä pääse. Mutta pidän itsekin kuvasta. 🙂
Täähän on jännittävä!
Juu, minultakin hulahti aamukahvit väärään kurkkuun, kun keppiukot pomppasivat esiin. Onneksi ne ovat niin pieniä.
Saatko yöllä nukutuksi kun pikku-ukot melskaa? 🙂
Noo, onneksi minun lemmikkivuorenpeikkoni Börtti pitää talon pienemmät otukset kurissa. Börtin yöllinen melskaaminen onkin sitten asia erikseen.