Niin. Menin sitten kirjoittamaan nuortenkirjatrilogian. Antakaahan, kun ystäväni Pahanukke näyttää, mitä kaikkea palkitulla, suomalaisella nuortenkirjallisuudella voi tehdä.
Pahanukke, kerro meille.
Sitä voi käyttää lämmönlähteenä.
Sitä voi käyttää tasapainon löytämiseen.
Sen avulla yltää korkeammalle.
Se on pönkkä, joka auttaa pitämään ovet auki ulkomaailmaan (Tosin Pahanukke voi olla ikävästi tiellä).
Sitä voi käyttää pään tukena ankarissa olosuhteissa.
Sitä voi käyttää… hätävarana.
Tietty sitä voi myös ihan vaan lukea. Jos sellainen siis kiinnostaa.
Tämän artikkelin voi lukea monella tavalla.
Se saattaa olla syvällisyyttä tavoitteleva, poikkitaiteellinen kannanotto sille, että nuortenkirjojen myynti laski viime vuonna eniten kaikista proosan lajeista, ja kuinka kirjastojen määrärahojen jatkuva pienentäminen ja sivukirjastojen lakkauttaminen laskee sitä todennäköisesti entisestään. Olemmeko pian tilanteessa, jossa ”suomalainen nuortenkirjallisuus” tarkoittaa muutamaa myyvintä nimikettä?
~oOo~
Se saattaa olla pyllistys Valtion kirjallisuustoimikunnan taannoiselle lausumalle nopeasti kirjoitetun sarjakirjallisuuden paheellisuudesta.
~oOo~
Se voi olla kritiikkiä Teuvo Lomanin möläytykselle kirjahyllyjen tarpeettomuudesta modernissa kodissa.
~oOo~
Tai sitten se voi olla ilmaus siitä, miten kirjailija voi tuntea itsensä toisinaan esineeksi. Vaikka olisitkin tämän joulun ykköslahja, saatat jo seuraavana lojua unohdettuna kaapin pohjalla. Arvosi määritellään myytyjen kappaleiden mukaan. Et voi vaatia enempää. Se on vain hyväksyttävä, koska se on nuken elämää ja olet itse sen valinnut.
~oOo~
Kuinka tympeää! Tuhma Pahanukke! Ei kukaan halua tuollaista sinulta kuunnella!
Mutta hetkinen! Voihan tämän tulkita myös toisella tavalla… Sillä paremmalla, lempeämmällä tavalla. Jos lukee vain tekstit ja unohtaa kuvat.
(Tai sitten tämä kaikki tarkoittaa vain sitä, että minulla oli hiljainen sunnuntai, eikä mitään parempaa tekemistä. Silloin koko juttu olisi aika mahtava manifesti sille, että luovuus syntyy joutenolosta. Tulkintoja, tulkintoja. Vain Pahanukke tietää.)
Kirjat ovat kyllä hyödyllisiä. Tuosta listasta puuttuu vesilinnunheitto ja verkonpaino ja monta muutakin juttua, niin kuin iltasatujen lukeminen lapsille, lahjaksi antaminen mummolle, lukupiirissä keskusteleminen ja vaikka kirjastosta lainaaminen, Sitä paitsi kirjoilla voi säikytellä ja kumastuttaa peikkoja. Ne aina lipsahtavat tarinoihin ja jäävät niihin olemaan ja miettimään asioita.
Totta. Mutta täytyy ymmärtää, että ei tuollaiseen nukenpäähän kerrallaan hirveän monta asiaa mahdu. Jos totta puhutaan, luulen, että vesilinnut säikähtivät Pahanukkea, pakkasivat räpylänsä ja höyhentyynynsä ja läksivät saman tien sille etelänreissulle, jota ne olivat jo aikaa sitten suunnitelleet.
Ihana kirjoitus 🙂 Pahanukke on upea! Kirjoja voi myös kasata erilaisiin pinoihin eri paikkoihin ja leikkiä erittäin sivistynyttä 😀
Hyvä oivallus! Nyt tulee tietenkin miettineeksi, kuinka moni omista tutuista onkaan valesivistynyt valeboheemi! Ooooh… :O
Kirjoista voi myös rakentaa erilaisia tunnettuja maamerkkejä, muun muassa Eiffel-tornin, jonka allekirjoittanut on kerran kirjahyllynsä kirjoilla kyhännyt kasaan.
😀 Kirjoista voisi myös tehdä tosi pitkän dominojonon, joka mielellään kulkisi myös rappusia pitkin alempaan kerrokseen. Loputonta hupia!