Olen saanut kummastuneita kyselyitä siitä, miksi minun nimeäni tai esiintymisiäni ei näy kirjamessuohjelmassa. Enkö ole tänä vuonna messuilla? No, kuten edellisen postaukseni lukeneet tietävät, olenpa hyvinkin. Asia on vain niin, että koska olen lupautunut esiintymään Nuorisokirjailijat ry:n osastolla, en ole messujen virallisessa esiintyjälistassa enkä ohjelmassa. Tai siis näy siellä.
Tiedoksi: Nuorisokirjailijoilla on joka vuosi Turun kirjamessuilla iso osasto, jossa järjestetään joka päivä käytännössä non stoppina lasten- ja nuortenkirjallisuuteen liittyvää ohjelmaa. Esiintyjät ovat pääasiassa lasten- ja nuortenkirjailijoita ja osastolla järjestetään mm. arpajaisia ja erilaisia näyttelyitä. Muista messuesiintymisistä poikkeavan (näin kirjailijan kannalta) Nuorisokirjailijoiden osastosta tekee kaksi asiaa:
- Esiintyjillä ei tarvitse olla tuoretta kirjaa kainalossa päästäkseen esiintymään, vaan keskustelut ja ohjelmanumerot perustuvat yleiskiinnostavuuteen ja ajankohtaisuuteen, eivätkä pyöri kuinkin esiintyjän oman navan kirjan ympärillä (vaikka se toki saatetaan mainita).
- Esiintyjille maksetaan palkkio.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden arvostuksesta ja näkyvyydestä puhutaan paljon. Lähtökohtaisesti kuitenkin täytyy ymmärtää, että kun Suomessa puhutaan ”kirjallisuudesta”, puhutaan aikuisten kirjoista. Kun hehkutetaan suomalaisten rakkautta kirjoihin, puhutaan aikuisista. Aikuisten rakkaudesta. Aikuisten kirjoista.
Ensi viikolla järjestetään Turun kansainväliset kirjamessut, joiden ohjelmasta ei pysty löytämään ehkä Suomen merkittävimmän lasten- ja nuortenkirjallisuustoimijan järjestämää runsasta ja monipuolista kirjallisuusohjelmaa. Virallisesta ohjelmasta ei löydy myöskään messujen toisen suuren lanu-toimijan, äidinkielen opettajien osaston ohjelmaa, jossa koululaiset haastattelevat kirjailijoita. Tuntuu oudolta, että nettiohjelmasta löytyy tänä vuonna messujen ulkopuolella järjestettävät iltabileet, muttei näitä.
On järjettömän hienoa, että Nuorisokirjailijat maksavat myös esiintymispalkkion, tavallisestihan kirjailijoiden messut kuitataan matkakorvauksilla ja ilmaisella lounaalla. Messujen ulkopuolisista esiintymisistä kirjailijat sen sijaan odottavat saavansa palkkion.
Saan nykyään jonkin verran yhteydenottoja kirjallisuustoimijoilta, jotka haluaisivat minut hirmuisesti esiintymään tapahtumaansa, mutta eivät ole valmiita maksamaan siitä ilosta, että näkisivät apinan tanssivan. Että siis haluatte rakentaa kokonaisen tapahtuman minun työni ympärille, mutta ainoastaan te organisaattorit saisitte siitä palkkaa? Hyvä diili, tyypit!
Ilahdun kuitenkin aina suunnattomasti, kun heti ensimmäisessä yhteydenotossa mainitaan itsestäänselvyytenä asiallinen palkkio, eikä minun tarvitse arvailla, millaisesta hommasta on kyse.
Mutta nämä ovat pieniä esimerkkejä valinnoista, joita kirjallisuuskentän toimijat työssään tekevät. Heillä on varmasti hyvät, mietityt syynsä ratkaisuihinsa ja heillä on myös vapaus tehdä asiat kuten kokonaisuuden kannalta parhaaksi näkevät. Useinhan ratkaisujen tekijät ovat itsekin kirjailijoita.
Mutta ei pidä unohtaa, että kyse on myös arvovalinnoista.
Kun pyydätte kirjailijaa ilmaiseksi töihin, talkoisiin ja hyvästä sydämestä, te kerrotte hänelle, että hänen työnsä ja aikansa ei ole minkään arvoista.
Kun puhutte kirjallisuudesta, mutta tarkoitatte vain aikuisten kirjallisuutta, kerrotte lapsille ja nuorille, että heidän kirjallisuutensa ei ole tärkeää. Sen voi häivyttää näkyvistä.
Lukijat, kävijät: Kannustan käymään Nuorisokirjailijoiden osastolla A18 nyt tulevilla kirjamessuilla. Siellä on kauheasti kiinnostavia tyyppejä puhumassa asiasta ja asian vierestä. Turun seudun äidinkielen opettajien osasto löytyy slotista A30. Molempia kannattaa seurata myös somessa:
https://www.facebook.com/nuorisokirjailijat
Tapahtumajärjestäjät: Jos pyydätte ammattilaisen töihin, hänelle kuuluu maksaa ammattilaisen palkkio. Lukukeskuksen ohjehinnastosta voi katsoa esimerkkiä siitä, mikä olisi asiallinen palkkio kirjailijalle esiintymisestä tapahtumassanne. Apinahan tanssii joka tapauksessa, mutta kaikilla on hauskempaa, kun se on iloinen apina, eikä semmoinen kevyesti doupattu ja piesty reppana, jonka kylkiluut paistavat liian hyvän sydämen takia.
Disclaimer: Tämä on taas niitä postauksia, joista saan varoittavia viestejä siitä, kuinka kukaan ei ikinä halua mua enää mihinkään, kun vaadin ääneen tällaisia käsittämättömiä juttuja kuten reiluutta ja palkkaa. Ja kuinka mun pitäisi vähän miettiä, mitä suustani päästän, koska kaikki, SIIS KAIKKI, on kirja-alalla niin herkkiä, taiteellisia ja helposti suuttuvia. Työllistymiseni nousukäyrä on kuitenkin ainakin vielä *kop kop* ollut vahvasti nouseva. Varmaankin siksi, että pyrin antamaan enemmän kuin otan ja olen asiallinen tyyppi. Varmaan joku on minut palkannut senkin takia, että minulla on silloin tällöin jotain sanottavaa.
Kiitos selvennyksestä! Ehdin jo katsoa, että onpa laihaa tarjontaa, ihan kuin messuilla olisi pitänyt olla lanua paljon enemmän. No, nyt voin tsekata A18:sta ohjelman erikseen. 🙂
Hienoa, että olin avuksi! Tässä systeemissä mättää tosiaan se, että kävijät luottavat siihen, että kirjamessuohjelmassa on kaikki ohjelma. En tiedä, mistä äidinkielen opettajien osaston ohjelma sitten löytyy (paikan päältä nyt ainakin). Heidän kirjailijahaastattelunsa ovat olleet männävuosina varsin hauskoja ja kiinnostavia. 🙂