Kuvia ja tunnelmia Turun pääkirjaston kirjailijakekkereiltä lauantaina 10.11. 2012. Yleisöä oli tällä kertaa paikalla vähän johtuen ilmeisesti jäätävästä tihkusateesta ja useista päällekkäisistä tapahtumista (Turku – Suomen menokaupunki?), mutta kourallinen kuitenkin. Varsinaiseen kekkeröintiin osallistuneet olivat ihailtavan omistautuneita! Pehvalihakset puutuneina he jaksoivat istua meidän kanssamme ja tulivat vielä juttelemaan mukavia jälkeenpäin.
Herkkupöytiä asettelemassa Hanna van der Steen ja Netta Walldén.
Kemujen kirjatarjontaa. Oli hauska huomata, että vaikka kirjoitamme suunnilleen saman ikäisille lapsille ja nuorille, kirjamme ovat pohjimmiltaan hyvin erilaisia.
Paneelissa keskusteltiin mm. lasten- ja nuortenkirjallisuuden asemasta, fantasian ja realismin suhteesta sekä lapsille, nuorille ja aikuisille kirjoittamisen eroista. Kuva: T. Salo / Hanna van der Steen
Hanna van der Steen lukemassa otteita kirjoistaan Ennustus ja Kirous.
Netta Walldén tutustutti meitä Rubenin maailmaan. Tiesittekö, että kirjojen paikannimet olivat alunperin englanninkielisiä?
Pääsin lukemaan erään omista lempikohtauksistani Kerjäläisprinsessassa. Siinä Gigin isä kertoo suunnitelmistaan rakentaa lentäviä kojeita ja aikoo Gigin kauhuksi myöskin koeajaa ne itse.
Lopuksi suoritettiin kirja-arvonta. Onnittelut voittajille!
Turun pääkirjaston Sagassa on monta salaista maailmaa, joihin kannattaa käydä tutustumassa.
Suurkiitos Turun pääkirjaston väelle hulppeista puitteista ja avusta tapahtuman järjestämisessä! Kiitos myös yleisölle, teitte tihkusateisesta päivästä hauskan myös meille! (Pahoitteluni sille pienelle miehelle, jonka Magdalena-hai säikytti. Tuhmaa haita on sätitty asianmukaisesti ja se on suljettu pyykkihuoneeseen miettimään tekosiaan.)
PS. Kirjoja ostaneet ja niitä voittaneet, olisi kiva kuulla, mitä niistä piditte!
Magdalenan korvat ovat muuttuneet hain eviksi. Tai sitten koko Magdaleena on muuttumassa keijuhaltijaksi tai joksikin muuksi saduksi. Peikko luuleekin että Magdaleenan toinen nimi on satu tai taru, tai ehkä tarina – ainakin se taitaa sellaisten kirjoittamisen. Pöö sille 🙂 Peikko ei taaskaan ehtinyt tuonne. Se on kohta meinannut juosta joka paikan ympäri Magdalenan perässä. 😉
Minun toinen nimeni on Anarkia. Se on varsin kuvaava nimi. Melkein kuin olisin itse sen keksinyt. Haina oleminen on siitä konstikasta, että kun sen kerran aloittaa, on hyvin vaikea olla muuttumatta kokonaan. Voisin vannoa, että hampaistani on tullut viime aikoina terävämmät ja nenästäni nokkavampi. Siinä vaiheessa, kun kasvatan pyrstön, lopetan tarinoinnin, aloitan kalajutut ja muutan lätäkköön asumaan.