Kryptozoologisista tutkimuksista, osa 1 6


Mieleeni on tullut, että vaikka olenkin usein viitannut Kryptozoologisiin tutkimuksiin kauppana, en ole vielä kertaakaan tainnut oikein kunnolla esitellä toimintaamme. Kuten ehkä tiedättekin, Kryptozoologiset tutkimukset ei ole vain nettisivu, vaan myös fyysinen tila. Tila, joka toimii suurimmaksi osaksi minun pääni sisällä, myönnetään, mutta tila yhtä kaikki. Kutsun sitä tarinakaupaksi, vaikka paja saattaisi olla täsmällisempi nimike. Meillä paitsi valmistetaan, myös myydään hyvin halvalla, ellei jopa ilmaiseksi mm. vitsejä (tällä viikolla erityisen halpoja, tarkistakaa alelaari!), tarinoita, kuvia, mielleyhtymiä sekä epämääräisiä viitteitä ja vihjauksia. Viimeisen vuoden aikana olemme lanseeranneet hyvin tehokkaasti kampanjan, jota kutsumme Kirjailijuudeksi, sekä laajentaneet menestyksekkäästi toimintaamme sekä Facebookissa että Twitterissä. Tammikuussa 2013 perustimme myös haaraliikkeen Keloburgiin, jota kannattaa käydä katsastamassa, kun satutte sinne päin maailmaa. Kirjailijuus on myyntiartikkeleistamme selvästi asiallisin ja sellaisena ehkä hieman epäsopiva kauppamme henkeen, mutta se tuntuu kiinnostavan ihmisiä, joten olemme päättäneet pitää sen valikoimissa toistaiseksi.

Kryptozoologisten tutkimusten henkilökuntaan kuuluu minun lisäkseni useita peikkoja, joista useimpien tehtävänä on terrorisoida kanssaeläjiään sekä huolehtia nettisivujeni toimivuudesta silloin, kun itse olen suorittamassa kryptozoologisia tutkimuksia ja silloin, kun en vaan ymmärrä. Sitten on tietenkin Börtti, jota ei oikein voi lukea henkilökuntaan kuuluvaksi, sillä Börtin henkiset kyvyt rajoittuvat siihen, että se yrittää nälkäisenä kaluta vierailijoidemme jalkoja. Mutta vuorenpeikko tuo establismenttiimme tiettyä vanhan ajan tyyliä ja vaaran tunnelmaa, josta pidän tavattomasti. Nurkissa pyörii myös menninkäisiä, joiden pääasiallinen työtaakka koostuu tavaroiden laittamisesta vääriin paikkoihin sekä hukkaamisesta kokonaan. He eivät saa siitä palkkaa, eikä heitä siihen kannusteta. Keijuilla on pysyvä porttikielto Kryptozoologisten tutkimusten tiloihin, mutta eihän se niitä ole ennenkään estänyt. Kehotankin olemaan varovainen noiden ajoittain varsin rasittavien siipiveikkojen läheisyydessä, ettette joudu metsän – tai tässä tapauksessa kaupan – peittoon. Toisinaan törmään takahuoneissa ihmisiin, jotka eivät todellisuudessa ole siellä, tai kenties ovat, mutta luulevat olevansa jossain muualla, ja joita varmasti kaivataan kotona. Heidät tunnistaa korvista roikkuvista hämähäkinseiteistä. Laitan yleensä Börtin viemään heidät kotiin, mutta en mielelläni tekisi sitä. He eivät nimittäin tule ikinä takaisin, mikä karsii ikävällä tavalla asiakaskuntaani.

Jos sopii, voisin seuraavaksi esitellä hieman tilojamme. Kytkekää päälle mielikuvituksenne, olkaa niin hyvät. Se auttaa teitä näkemään paikat sellaisena, kuin ne kuuluisi nähdä. Jos astutte sieltä ovensuusta sisemmäs… Rohkeasti vain, että kaikki mahtuvat. Siellä on yksi pieni poika nyt teidän takananne, joka ei näe mitään. Olisivatko mammat siinä eturivissä niin ystävällisiä, että antaisivat tilaa pienemmille? Kiitos.

Tässä etummaisessa huoneessa pidämme esillä satuja, tarinoita ja vitsejä. Etupäässä pidämme täällä pieniä, yhden postauksen mittaisia juttuja. Suurimmat tarinat, kuten Kerjäläisprinsessan ja Kellopelikuninkaan, olemme ulkoistaneet Karistolle puhtaasti siitä syystä, että jos ne päästäisi mellastamaan pelkästään täällä, jälki olisi kauheaa. Isojen tarinoiden on päästävä ulkoilemaan. Noissa purkeissa tuolla hyllyllä voitte nähdä tutkimusmatkoillani keräämiäni artefakteja. Lohikäärmeen niskasuomuja, tonttujen partakarvoja, ektoplasmaa, karanneita unelmia ja vampyyrien tekohampaita. Kaikkea sellaista, mitä nyt tulee vastaan (ja löytyy muuten minkä tahansa sohvan istuintyynyjen alta, jos sopivalla hetkellä sinne kurkistaa). Huomatkaa katon panelointi, se on erityisen hieno. Peräisin Myrkkyomenan tonttukylän mestaritontun ateljeesta. Muutamat noista kuvioinneista ovat aika härskejä, joten kannattaa pestä silmämunat jälkeenpäin, mikäli katsotte niitä liian pitkään. Pidämme saniteettitiloissa sitä varten juuriharjoja ja mäntysuopaa.

Siitä oikealta, säälittävien runoyritelmien kohdalta, pääsemme ensimmäiseen sivuhuoneeseen. Jos tunnette lievää huimausta, se johtuu siitä, että noissa tynnyreissä säilytän rivien väliin tungettuja juonia ja erilaisia kaksoismerkityksiä. Niiden varastoiminen on hieman ongelmallista eikä missään tapauksessa taloudellisesti kannattavaa, mutta niinä hetkinä, kun ne aukeavat lukijoille, iloni on suunnaton. Suurehko vaaleanpunainen elefantti, joka seisoo takananne nurkassa, kannattelee siinä laakeassa lasimaljassa absurdin siemeniä. Älkää menkö lähemmäs tai joudun kertomaan teille tarinan siitä miehestä, joka aivasti ja pipo. Kello. Btzzt. Huuhaa! Noh, katsokaa nyt, mitä te teitte!

Dadaa. Dadaa. Lisää dadaa… Sitä kerääntyy jostain syystä tänne nurkkiin aivan valtavia määriä. Tästä on syytä kiirehtiä ohi, kohti tuota pienenevää ovea, jos olette niin hyvät.

Pääsittekö läpi? Hyvä. Tässä vaiheessa voisin kertoa teille hieman kaupan historiasta. Kryptozoologiset tutkimukset perusti tiettävästi vuonna 1889 muuan herra Alpertus Vonksis (myöhemmin Vino) Grosse Stein Gasselle Wieniin tavoitteenaan valloittaa maailma söpöjen vaaleanpunaisten kissafiguurien avulla. Ikävä kyllä Vonksiksen nk. Heipä hei -kissojen valmistuksessa käyttämä vaahtokarkki-, plastiikki- ja hattarasekoitus osoittautui sekä myrkylliseksi että äärimmäisen räjähdysherkäksi. Niin sanotun Grosse Stein Gassen Pamauksen jälkeen herra Vonksis sairastui sateenkaarioksennustautiin ja menehtyi vain muutamia päiviä sairastumisensa jälkeen, hymy huulillaan ja houraillen Heipä hei -kissoista. Seuraavan kerran kauppa havaittiin Berliinissä vuonna 1932. Sitä piti eräs kummallinen rouva, jolla oli tapana maalata koko yläluomensa ripsistä kulmakarvoihin kirkkaan siniseksi. Ikävä kyllä tämän rouvan nimeä ei tiedetä, sillä Kryptozoologiset tutkimukset katosi katukuvasta heti seuraavana vuonna. Siinä vaiheessa kaupan historia käykin todella omituiseksi. Muutamissa keskiaikaisissa käsikirjoituksissa nimittäin mainitaan saksalainen rouvashenkilö, joka piti erikoista kauppaa yksinomaan päänsä sisällä. Rouvaa tietenkin pidettiin täysin höperönä, ainakin siihen asti, kun hän eräänä päivänä astui sisälle kauppaansa ja katosi. Tapahtumasta on säilynyt useita aikalaistodistuksia, kaikki varsin kunnioitettavilta ja ryppyotsaisilta henkilöiltä. Tuolloin kauppa oli tietenkin aika eri näköinen kuin tänään, mutta osia siitä on säilynyt tähän päivään asti. Tiettyjä häivähdyksiä… Odottakaas. Tässä. Huomaatteko? Vetäkää syvään henkeä… Tuo aavistuksen pinttynyt tuoksu, joka ei tunnu kuuluvan tähän aikaan? Se on sen rouvan haamu.

Voi. Näytätte hieman pahoinvoivilta. Ei mikään ihme, rouva käytti minun makuuni aivan liikaa myskintuoksua. Ja hänellä oli se laktoosi-intoleranssikin. Täällä on paljon nähtävää ja voimme vallan hyvin jatkaa kierrostamme toisella kertaa. Se hyvä puoli Kryptozoologisissa tutkimuksissa on, että voitte aina palata tähän täsmälleen samaan pisteeseen ja täsmälleen samaan paikkaan muutamalla hiiren näpäytyksellä. Ei. Ei niiden harmaiden, joilla on hampaat. Jättäkää ne rauhaan. Ne eivät pidä näpäytyksistä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

6 ajatuksia aiheesta “Kryptozoologisista tutkimuksista, osa 1

  • markku-setä

    Kootuista Kryptozoologisista tutkimuksista voisi saada mukavan kirjan (jos Börtti vain suo). Onko kryptozoologista kulttuuririhkamaa odotettavissa vai joudummeko tyytymään asiallisiin Internet -kirjoituksiin?

    • Magdalena Hai Artikkelin kirjoittaja

      Ainakin tällä erää tyydymme todellisuuspakoihin internet-ympäristöissä. 🙂

  • isopeikko

    Peikosta on mukava käydä kaupoissa pällistelemässä ja hiplata kaikenlaisia juttuja. Joskus jotain jää kiinni sen ajatuksiin… se tulee tänne viälä uudelleen 😛

    • Magdalena Hai Artikkelin kirjoittaja

      Juu, kannattaa varoa niitä ajatushämähäkkejä. Ne punovat kummallisia mietteitä ihmisten kalloihin.

Kommentointi on suljettu.