Joulukuvia Börtin kanssa

Joulun alla meillä täällä Kryptozoologisissa tutkimuksissa on ollut tapana ottaa perinteikäs henkilökunnan joulupotretti. Pyrimme yleensä sellaiseen vakavahenkiseen, arvokkaaseen kuvailmaisuun, jota ei tarvitse vieraammillekaan esitellessä hävetä. Vuosittain otettava virallinen valokuva on mukava tapa, ja kuvista on myös hauska seurata, kuinka Börtti on kasvanut ja miten monta niitä atk-peikkoja taas olikaan.

Vuorenpeikon saamisessa valokuvaan on paljon vaivaa. Se täytyy ennen kuvausta yleensä vähintäänkin tampata mattoharjalla. Sillä tavalla oikein rivakasti, että sen nahan poimuihin pesiytyneet kirput ja juoksujalkaiset putoavat matkasta. Täytyy tarkistaa myös, onko sillä vaatetta päällä ja ettei sen suuhun ole joutunut tonttuja. Kerran niin kävi, ja minulla oli melkoinen selittäminen Joulupukille, uskokaa pois. Onneksi Joulupukki on varsin ymmärtäväinen miekkonen. Hän antoi minulle lahjaksi sinä vuonna hienon pussillisen hiiliä, eikä yhtään risua[1]! Hän käski kyllä painokkaasti minua pitämään jatkossa parempaa huolta Börtin ruokavaliosta ja kuulin, että hän oli tapahtuneen jälkeen lisännyt lahjalistojen hakemisesta vastuussa olevien tonttujen vuorenpeikkojen väistökoulutusta usealla tunnilla viikossa.

Mutta palataksemme kuvausasioihin: Kun perusteellisesti tampatun ja tarkistetun vuorenpeikon on saanut lähelle kameraa, ilta on jo yleensä pitkällä ja paras päivänvalo aikaa sitten mennyttä. Börtin nukkumaanmenoaikakin on jo ovella ja ”Ison vihreän” silmä alkaa lupsua. Voih. Mutta ei mahda mitään, kuva on otettava. Eli eikun hommiin! Peikko on saatava katsomaan kameraan päin, eikä vaikka omaan pyllyynsä. On huolehdittava myös, että sen tonttulakki pysyy päässä.

Joskus kaiken tämän jälkeen vuorenpeikko on kyllä kuosissa, mutta emäntä alkaa sekoilla.

 

Mutta kaikesta huolimatta Börtti ei suinkaan ole se, joka vaikeuttaa eniten Kryptozoologisten tutkimusten kuvaussessioita. Suurimmaksi ongelmaksi viime vuosina on muodostunut oma mielikuvitukseni. Nähkääs, Kryptozoologiset tutkimukset – salainen päämajani, Lepakkoluolani, oma yksityinen Narniani - on paikka, jossa kuvitelmilla, unelmilla ja unilla on tapana tulla todeksi. Kaikki ne hahmot, joista olen teille vuosien aikana kertonut, todella asuvat täällä, minun kaapeissani ja kellareissani. Mörkö Möö? Tuttu kaveri, hassuna hämähäkkeihin! Pikkunoita Nillisilmä? Vastahan hän oli tässä äsken. Siitä tytöstä on kuulkaa harmia enemmän kuin joukkueesta jalkapalloilevia vaippapaviaaneja…

Ja kun kuvitelmat tulevat todeksi, ne tunkevat esiin mielen matka-arkuista mitä epäsopivimpina hetkinä!

Jopa kaikista omituisimmilla luomuksilla on tapana luikerrella tiensä tietoisuuteen ja kaikkien näkyville. Joskus ne ovat yllättävän rakkaita. Joskus… pelkästään hämmentäviä.

Jos näistä vieraista selviää ja saa jonkinlaiset kuvat otettua, voi olla varma, että atk-peikot lisäävät niihin jälkikäsittelyssä oman… öh… taiteellisen lisänsä. Että se niistä pönötyskuvista sitten.

Mutta eihän sillä päämäärällä aina ole merkitystä, kunhan matka on ollut mukava? Eikö?

[1] Kaiken sen huomioon ottaen, mitä oli tullut sinä vuonna tehtyä, se oli ihan hyvä tulos.

FacebookTwitterBlogger PostWordPressEmailPrintFriendlyPinterestJaa/Tallenna

Kryptozoologisista tutkimuksista, osa 1

Mieleeni on tullut, että vaikka olenkin usein viitannut Kryptozoologisiin tutkimuksiin kauppana, en ole vielä kertaakaan tainnut oikein kunnolla esitellä toimintaamme. Kuten ehkä tiedättekin, Kryptozoologiset tutkimukset ei ole vain nettisivu, vaan myös fyysinen tila. Tila, joka toimii suurimmaksi osaksi minun pääni sisällä, myönnetään, mutta tila yhtä kaikki. Kutsun sitä tarinakaupaksi, vaikka paja … Lue koko juttu

Hyvää Joulua!

Ssh, olkaa hissuksiin. Kryptozoologiset tutkimukset siirtyy joulun viettoon. Kuten ennenkin, saatte vapaasti käyttää tarina-arkistojamme loman aikana. Pitäkää huoli, etteivät paperinuket pääse karkuun ja muistakaa sulkea lähtiessänne kellarin ikkuna. Älkääkä sitten avatko sitä suurta, ruskeaa matka-arkkua, joka on siellä lasisilmäpurkkien alla, siellä on… No, ei sillä niin väliä. Mutta parempi, että ette … Lue koko juttu

Elokuva: Kadonneen Börtin metsästäjä

Helsingin kirjamessut alkavat huomenna ja jatkuvat sunnuntaihin asti. Koko messujen päätapahtuma järjestetään luonnollisesti klo 13.30-14.00 Louhi-lavalla, kun Kallion lukion kirjallisen ilmaisun kurssilaiset haastattelevat meikäläistä Kerjäläisprinsessan tiimoilta, mutta on siellä paljon muutakin nähtävää. Esimerkiksi ennen minua Louhi-lavalla esiintyy Hanna van der Steen ja heti minun jälkeeni J. S. Meresmaa ja Anu … Lue koko juttu

Börttiä etsimässä (kuvakertomus)

*Te luettön parhaillaan uusintaa. Aiempi versio tästä artikkelista ja sen luonnos nimittäinkin katosivat bittiavaruuteen. Että tattista vaan Wordpress. T: Atk-peikot*

Lähdin sitten Isopeikon vihjeen perusteella etsimään Börttiä vuorelta, jolla se oli syntynyt, ja joka sittemmin oli kuuleman mukaan soraksi kaivettu. Tottahan se oli. Kun saavuin Börtin kotivuorelle, huomasin, että … Lue koko juttu

Hyvää juhannusta! (Börtti karussa)

On taas tuo vuoden maagisin aika, juhannus. Jotkut keräävät kukkia tyynyjen alle, toiset kurkistavat lähteeseen yrittäen nähdä siellä tulevan sulhonsa. Meillä juhannus tarkoittaa yhtä asiaa: Börtin jokavuotista kylpyä. Koska vuorenpeikot eivät juurikaan kylvystä välitä, minun on täytynyt kehittää varsin ovelia tapoja huijata Börtti pesulle. Tällä kertaa kaappasin sen mukaani kesken päiväunien, … Lue koko juttu

Värityskuva: Kuinka Mörkö Möö ja Mikko Pöö olisi voinut päättyä

Minulta kysytään usein, miten se Mörkö Möö ja Mikko Pöö oikein loppuu. Mitä siinä tapahtuu? Tai siis, eihän se lopu? Haloo, kuinka joku voi olla niin pölvästi, että kirjoittaa tarinan, jossa ei ole loppuratkaisua! Minäpä kerron: Siihen tarvitaan kourallinen luovaa hulluutta, jääkaapinraikas foliohattu ja vakaumus siitä, että kaiken ei tarvitse olla … Lue koko juttu

Tutkimusmatkaraportti: Nepalin lumimies

Kuten Höpötiede NYT! kertoikin, olin taannoin tutkimusmatkalla Himalajan vuoristossa. Tarkoitukseni oli löytää tarunomainen jeti, jota lumimieheksikin kutsutaan. Jotta ymmärtäisitte, mitä täsmälleen tapahtui ja miksi en ole siitä sen kummemmin vielä kertonut, ajattelin jakaa teidän kanssanne muutamia reissulta otettuja valokuvia sekä matkapäiväkirjani. Sellaisenaan. Olkaa niin hyvät. Tapahtumat lähtivät liikkeelle maanantaina 5.3.2012, vain … Lue koko juttu

Epähienosta käytöksestä

Atk-peikot kertoivat minulle, että on erittäin epähienoa komentaa ihmisiä ostamaan oma kirja. Kuulemma mainostaminen pitää tehdä niin, että kukaan ei huomaa, että mainostaa. Niin kuin vaikka vähän aikaa sitten tekemässäni raportissa möröistä. Olisi kuulemma vaan pitänyt jorista möröistä eikä puhua mitään homejuustoista tai nälkäänäkevistä kryptozoologeista. Ja sitten lopuksi humauttaa Mörkö … Lue koko juttu

Möröistä

Jotkut teistä ovat jo ehkä ihmetelleet, miksi en ole kertonut teille vielä möröistä. Syy on puhtaasti kaupallinen. Minun jääkaapissani on tällä hetkellä kimpale homejuustoa[1], puolikas maitopurkki ja kaksi putipoikaa[2] ja jopa maineikkaiden höpötieteilijöiden (ja peikkojen) pitää syödä. Sattumoisin kirjakauppoihin on ilmestymässä näinä päivinä aivan mainio möröistä kertova kirja: Mörkö Möö ja Lue koko juttu

Matkakertomus: Suuri Piknikki

Tämänkertainen raporttini palauttaa meidät kaikki ajallisesti alkusyksyn lämpimiin, aurinkoisiin päiviin. Mukavaa vaihtelua marraskuun sateisiin, eikö?

Minulla on hivenen itsetuhoinen taipumus ottaa osaa Suureen Piknikkiin[1], tapahtumaan, joka järjestetään vuosittain Pelastakaa Söpöset Metsänpeikot ry:n toimesta Peikkomaalla. Retken tarkoitus on muistuttaa ihmisiä uhanalaisten metsänpeikkojen ahdingosta ja herättää arvostusta ja kunnioitusta noita metsien räyhäkkäitä jättiläisiä … Lue koko juttu

Atk-peikot tiedottaapi: Kariston uutiset 1/2012

Voi jumankeka. Nyt se Magdalena onpi laitettu Kariston uutisiin. Kattokaa ny. Onpi se tietysti mukavaa, että joku hourupää silloin tällöin myötäileepi emännän touhuja, mutta tartteeko sitä tunkia ihan tuollatti naaman kanssa lehtiin? Myö peikot nimittäin tiijetään, mihin tuommonen johtaapi. Kauhiaan elvistelyyn! Ni. Ensinä se onpi niin kryptozoologia ja nyt siitä … Lue koko juttu

Mustavalkomaanantai #90: Kohtaaminen

Mustaa ja valkoista -blogin aiheena tällä viikolla on ”Kohtaaminen”. Lisää kohtaamisia tästä linkistä.

Kuva on otettu haastattelumatkallani metsänpeikkojen maille. Täydellinen raportti luvassa myöhemmin.

 

Jaa/Tallenna… Lue koko juttu

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...