Paperinukkeja: Siria-Lin Pöpönen

Neiti Siria-Lin Pöpönen on kaikista pienin keiju prinsessa Titanian hovissa. Hän pitää maapähkinöistä ja riitteestä lampien päällä. Harmi vain, että hän on allerginen kummallekin. Hän saa pähkinöistä vatsanväänteitä ja riitteestä kiusallisen hikkataudin. Oletteko koskaan nähneet nikottelevan keijun lentävän? Se on aika hassun näköistä. Mutta älkää kertoko siitä Siria-Linille, hän voisi pahoittaa mielensä.

Siria-Lin Pöpönen kuoriutui keijunmunasta eräänä hyvin synkkänä ja pelottavana yönä, minkä vuoksi hän on aina ollut hieman arka. Hän pelkää mörköjä, ihmisiä, jotka sanovat Pöö!, parittomia villasukkia sekä Afrikan mannerta. Häntä kutsutaan Pöpöseksi, koska kun hän oli aivan pieni – jopa pienempi kuin nyt – hän oli aina kipeänä. Kumma kyllä, mutta varmaankin sairastelun ja kaiken maailman turhanaikaisten pelkojen ja kiusallisten hikkatautien myötä Siria-Linistä on tullut hyvin kiltti ja lempeä kaikille taikamaailman olioille. Hän ei keppostele juuri lainkaan. Voisi sanoa jopa, että hän on Kristallilinnan keijuista ylivoimaisesti miellyttävin.

Siria-Lin pitää kovasti vaatteista, eikä ole ollenkaan sotaisa, joten en katsonut tällä kertaa tarpeelliseksi piirtää haarniskaa. Luultavasti hän olisikin liian pieni sotimaan. Hän voisi perustaa korkeintaan vihollisten nilkasta puremisen rykmentin. Missä hän olisikin vallan erinomainen.

Tulostettava versio Siria-Linistä ja hänen vaatteistaan löytyy, kuten tavallista, Paperinukeista.

Paperinukke: Prinsessa Sofia

Kuvitelkaa seuraava kohtaus: Yö on ollut kuulas ja viileä. Auringon ensi säteet hiiviskelevät nurkissa, mutta herätyskello ei ole ehtinyt vielä pirahtaa. Maankuulu kryptozoologi Magdalena Hai – vaaleanpunaisilla lampailla koristetuissa flanellipyjamissaan – myhäilee jo onnellisen unen jäljiltä hereillä paksun, lämpimän peittonsa alla.

”Hum hum… Jälleen uusi ihana päivä alkamassa.” (Hän puhuu itsekseen, … Lue koko juttu

Värityskuva: Keiju ja auringonnousu

Toisinaan elämä kryptozoologina on täynnä jännittäviä käänteitä, kuten tutkimusmatkoja lohikäärmeiden luoliin, sotareportaaseja keijujen mailta ja taisteluja peikkojen kanssa viimeisestä suklaapalasta[1]. Mutta joskus seikkailuntäyteinen elämäni tuo mukanaan myös kauneutta. Niin hauraan viehättäviä hetkiä, että niiden muisto pysyy vuosienkin jälkeen yhtä tarkkana kuin hetkellä, jolla se muodostui. Tietenkään silloin ei ole ikinä kameraa mukana.

Kuvitelkaa nyt, kaksi viikkoa … Lue koko juttu

Rakastunut keiju

”Voi, kun iski sydämeen mun!”
sanoi nuori keiju,
”Nuoli kohtalon,
vasama lemmen,
rakkaus! Oi, rakkaus!”
R a k k a u s…
<3
<3
<3

Kaikki näki sen,
kuinka kourissa suuren
rakkauden,
kärvisteli, kärsi
nuori keijuparka

Hän kulki pitkin
lehtoja
kuin usva,
unen kuva.

Surren.
Haaveillen.

Riutuen.

Kunnes jäljelle jäi
vain … Lue koko juttu

Paperinukkeja: Heron Jääkide

Eräs lukijani valitti minulle taannoin, että paperinukeissani on aivan liikaa tyttöjä ja liian vähän poikia. Erityisesti sellaisia, joilla on miekka ja jotka ovat vähän hurjia. Sanoin, että se on ihan totta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että olisin jotenkin tahallani sorsinut poikia, vaan minusta pojat, varsinkin keijupojat, ovat vaikeampia piirtää. Jos niille … Lue koko juttu

Raapale*: Lumikeijun lupaus

Löysin tänään lumikeijun. Sen varpaat olivat valkoiset, hipiä kuin hanki. Sen sinisissä silmissä safiiri ja helmiäinen, lumi ja jäähileet kieppuivat, hassuttelivat.
Talven ensimmäinen lumikeiju.
Niin kuin lumihiutaleet, jokainen lumikeiju on erilainen, ei koskaan aivan kuin toinen. Ne tulevat ensilumen mukana taivaan tarhoista. Sieltä, missä talvi lepää. Ne sirottelevat hiutaleita pihakiville, peittävät … Lue koko juttu

Aamunkaste ja Mesikorva: Talven taika

Eräänä aamuna lammen pinta oli peittynyt valkoisen vaipan alle. Lumi kimmelsi kuulaana auringon hauraassa ensivalossa ja ilma tuoksui kristallille ja aavistukselle savusta. Unenpöpperöisen Aamunkasteen hengitys huurusi ja hänen sormiaan kipristeli, kun keiju nousi asumuksensa ovelle ihailemaan hiljaista näkymää.

”Talven taika, unen aika,”
keiju mutisi ja puhalsi lämmintä ilmaa kämmeniinsä,
”luonto uinuu, lampi … Lue koko juttu

Paperinukkeja: Esittelyssä Petrus Kuumieli

Petrus Kuumieli on keijuprinsessa Sofian lähin adjutantti. Prinsessa Sofia luottaa Petrukseen kuin peltohiiri kissaan, mutta kukaan ei voi kieltää, etteikö keijupoika olisi hyvä neuvonantaja keijujen kiemuraisten hovijuonittelujen verkoissa. Petrus on tiettävästi kaukaista sukua itse kuningas Oberonille. Tosin kuningas itse  kieltää tiukasti, että heidän välillään olisi minkäänlaista sukulaissuhdetta, sillä hän on yhä … Lue koko juttu

Facebook-hauskaa: Mikä maaginen olento olet? – Magdalena Hain oliokysely

Atk-peikkoni vähän villiintyivät ja tekivät tällaisen kyselyn Facebookiin. Se on nimeltään ”Mikä maaginen olento olet?” ja siinä on useita minun henkilökohtaisesti laatimiani, tiukat höpötieteelliset standardit täyttäviä kysymyksiä, joiden perusteella saat tietää, oletko kenties lohikäärme, vuorenpeikko tai jokin muu maagisen maailman elävä.

Kyselyn löytää klikkaamalla tätä linkkiä.

Jaa/Tallenna… Lue koko juttu

Paperinukkeja: Esittelyssä Nereida Tulisiipi

Tapasin Nereida Tulisiiven ensimmäisen kerran eräällä epäonnisella tutkimusretkelläni taikamaailman vähemmän tunnettuihin kolkkiin. Olin taivaltanut suurin vaivoin Kuiskausten nummen läpi ja saavuin Hyytävän meren rannalle puolet matkatavaroistani ja yhden varpaankynnen menettäneenä[1], kun hämmästyksekseni kohtasin noilla karuilla rannoilla tämän nuoren keijun, joka oli saapunut sinne viettämään omien sanojensa mukaan ”hauskaa iltapäivää harppuunakalastuksen merkeissä.” … Lue koko juttu

Paperinukkeja Touhunurkassa!

Ennen vanhaan joulunaika kesti aina Tuomaanpäivästä (21.12.) Nuutinpäivään (6.1.), eikä sinä aikana ollut tapana tehdä järkeviä töitä. Silloin syötiin, juotiin, maattiin uuninpankolla, pelattiin pelejä ja näperreltiin. Olen aina ollut vankka perinteisen joulun kannattaja ja myös tänä vuonna pidin terrierin lailla periaatteistani kiinni. Nyt kotini näyttää tunkiolta ja takapuoltani kuumottaa yletön uuninpankolla … Lue koko juttu

Aamunkaste ja Mesikorva: Unennäkijä

Mesikorvalla oli tylsää. Oli keskikesä, eikä mitään tekemistä. Sammankonpoikaset oli vedetty kudusta aikoja sitten ja nyt ne jo polskivat ympäriinsä alkujaloillaan. Perhoset vasta harkitsivat koteloitumista ja sudenkorennon toukat mulkoilivat häijysti lumpeiden alta, kun keiju yritti maanitella niitä luovuttamaan liian pieneksi käyneet päällystakkinsa. Tavallisesti tähän aikaan vuodesta Mesikorva olisi maannut tyytyväisenä jonkin … Lue koko juttu

Aamunkaste ja Mesikorva: Ilkeä Poika

”Miksi minun piti syntyä järvikeijuksi!” voihkaisi Mesikorva ja tunki kätensä sammakonkutuun. ”Miksei vaikka kuukeijuksi? Ne peijakkaat eivät muuta teekään kuin soittavat luuttua ja syövät mustikoita.” Aamunkaste oli tottunut Mesikorvan möykkäämiseen, joka toistui joka kevät kuten kuteminenkin. Keijutyttö nappasi tukevan otteen yhden nuijapään pyrstöstä ja veti kunnes se irtosi kudusta päästäen vienon plop-äänen. … Lue koko juttu

Keijuista

Keijut (Fates) ovat yksi mielenkiintoisimmista yliluonnollisten olentojen lajeista. Ne ovat nuorina yksilöinä huomattavassa määrin saman näköisiä kuin ihmislapset, lukuun ottamatta suuria ovaalinmuotoisia silmiä, torahampaita, suippokorvia sekä selästä törröttäviä siipiä. Paitsi näitä eroja, keijulapset ovat hyvinkin ihmislasten oloisia, mutta paljon pienempiä, vain suurehkon kotikissan kokoisia. Keijut eivät kasva lainkaan nuoruusvaiheensa … Lue koko juttu

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...