Jaa/Tallenna

Laitan Värityskuviin tulostettavan version ystäväkirjan sivusta, jos haluatte täyttää sellaisen itsellenne tai mielikuvituskavereillenne. Jos haluatte lähettää niitä myös minulle, en vastusta. Olisi hauska nähdä teidän ystäväkirjojanne.

[1] Kirjailijalle toisaalta tällainen ystäväkirja on yksi apuväline hahmojen luonteen selvittämisessä. Millainen tyyppi hahmo X on? Mitä ja millä tavalla hän vastaisi kysymyksiin? Rehvastelisiko hän saavutuksillaan? Puhuisiko hän totta vai valehtelisiko? Jättäisikö hän jotain kertomatta?

Jaa/Tallenna

Jaa/Tallenna

Kirjailija Magdalena Hain patentoitu mikstuura, itsensä Umbrovian kuninkaallisen perheen suosima, paahdettua mantelia, hiilipölyä, ihmissusia sekä uskonnollisia fanaatikkoja sisältävä viktoriaanisen ajan seikkailutarina KELLOPELIKUNINGAS on tulossa kauppoihin noin kuukauden päästä, parahultaisesti kesälomakauden alkajaisiksi. Siinä on höyryä! Siinä on ilmalaivoja! Se pörhistää viiksienne kärjet ja saa partakarvanne seisomaan pystyssä![1] Kaiken keskellä ovat tietenkin suloinen, vihainen sankarittareni, silmäpuoli prinsessa Gigi ja hänen paras ystävänsä, uskollisista uskollisin Henry.

Lähestyn teitä tänään sen vuoksi, että sain arvon kustannustalo Karistolta luvan julkaista Kellopelikuninkaan kansikuvan. Sen on jälleen tehnyt lahjakas graafikko Sára Köteleki. Sára joutuikin tällä kertaa kovan homman eteen, sillä kirjan olemus ei ole helpoin mahdollinen supistaa yhteen kansikuvaan, ainakaan paljastamatta liikaa juonesta. Jumaloin sitä tapaa, jolla hän piirtää Gigin. Tuo ilme. Se saa minut tuntemaan itseni roistoksi. En malta odottaa, että näen kirjan valmiina!

Kellopelikuninkaan takakansiteksti kuuluu näin:

”Pakolaisprinsessa Gigin perhe on jättänyt rähjäisen Alhaiston taakseen ja solahtanut osaksi Keloburgin yläluokkaa. Gigin isästä on tullut arvostettu keksijä, joka rakentaa jättiläismäistä ilmalaivaa Keloburgin mahtimiehelle. Mutta kun salaperäinen uskonlahko Sokean Jumalan veljeskunta alkaa saarnata, että muukalaiset ja ilmalaivat pitäisi hävittää, on Gigin ja hänen parhaan ystävänsä katupoika Henryn sukellettava jälleen seikkailuun…”

~~oOo~~

Muitakin uutisia julkaisurintamalta on. Jokin aika sitten julkaistiin Usva-verkkolehden ja Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n yhteistyöprojektina kolmetoista spekulatiivista novellia sisältävä äänikirja Kun kansilaudoille liukui lohikäärme – Merkillisiä tarinoita meriltä. Mukana on myös aikuisille suunnattu novellini Albion ja lohikäärme. Tarkemmat tiedotteet siitä, mistä äänikirjaa voi ostaa ja niin edelleen, tulevat ilmeisesti verkkoon piakkoin. Sitä odotellessa voitte käydä kuuntelemassa kirjan kolme bonusraitaa äänikirjan omalla verkkosivulla.

~~oOo~~

Älkää myöskään unohtako, että Osuuskumma-kustannuksen Steampunk! Koneita ja korsetteja -novelliantologiaan kirjoittamani tarina Vaskimorsian on nyt kuunneltavissa ilmaisena podcastina Aavetaajuudella.

~~oOo~~

Vielä viimeinen tiedotusluontoinen asia: Kasvojen kirja, jota Facebookiksikin kutsutaan, tuo yhteinen mediamme hassujen kissakuvien sekä arveluttavien Cthulhu-meemien julkaisuun, suhtautuu minuun vihamielisesti ja on kieltäytynyt jo päiväkaupalla toimimasta kohdallani kuten sen pitäisi. Kryptozoologisten tutkimusten raportit eivät päivity kirjailijasivulleni, enkä pääse moderoimaan sivujani. Näemmä ainoa, mitä FB antaa minun tällä hetkellä tehdä, on jakaa yhdentekevää tilpehööriä. Joten, ennen kuin ongelma on korjattu, olen jalka-, käsi- ja silmäpuolen asemassa niillä sivuilla, joilla toimin ylläpitäjänä: Kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat sekä Magdalena Hai. Huoh.

[1] Esilukijoistani jopa 33% oli tätä mieltä. Loput kaksi olisivat ehkä kompanneet, mikäli heillä olisi partakarvoja.

Jaa/Tallenna

Jaa/Tallenna

Ja näin, syvällisen - ja vain lievästi skitsofreenisen - pohdinnan jälkeen olen päättänyt pitää kesälomani tänä vuonna etukäteen. Kryptozoologisten tutkimusten ovet sulkeutuvat huhtikuun ajaksi, mutta kuten aina, jätän kellarin ikkunan raolleen. Olisin kiitollinen, jos joku ulkoiluttaisi tarinoita poissaollessani. Varsinkin vanhemmat niistä käyvät ärtyisiksi, jos niitä ei lueta, ja sitten ne tulevat vainoamaan minua öisin ja syyttelemään minua siitä, että olen kirjoittanut ne niin huonosti, ettei kukaan halua enää lukea niitä. Osin se on tietenkin totta, mutta on siellä muutama himmeästi kimmeltävä helmikin joukossa.

Voitte odottaa minua palaavaksi vapun tienoilla ja silloin jatkan Steampunk-sarjaa Viihteellä, Härpäkkeillä ja Olioilla. Aloitan myös ihkauuden raporttien sarjan nimeltä Ystäväkirja. Nyt, suokaa anteeksi, lähden pakkaamaan laukkujani. On aika etsiä kadonneet pisamani. Näin ne viimeksi kesällä 2012 ja kadotin ne jonnekin talven aikana, yhdessä lempiaurinkolasieni kanssa.

Jaa/Tallenna

Yhdeksi steampunk-kulttuurin ensimmäisistä edustajista mainitaan usein Kit Stølen, jonka futuristisilla hiuslaitteilla maustettua viktoriaanisen ajan herrasmiestyyliä pidetään edelleen eräänlaisena steampunk-pukeutumisen ideaalina. Tyyliin kuuluvat mm. korsetit (niin naisilla kuin miehilläkin), turnyyrit, kolmiosaiset puvut, silinterihatut, vitjakellot, nahka ja prameat saappaat. Viktoriaanisen ajan muotia nuhjaannutettuna punk- ja gootti-henkeen.

Kit Stølen

 Lähde: Pinterest

Pukeutumistyylien kirjo on nykyään suuri ja steampunkin viime vuosien voimakkaan trendiytymisen myötä myös alakulttuuri kokonaisuudessaan varsin laajalle pirstoutunut. Se ulottuu arkipäiväisestä muodollisemman tyylin suosimisesta aina steampunk-vaikutteisiin goottilolita-asuihin ja täysimittaisiin, erilaisissa coneissa ja tapahtumissa käytettäviin rooliasuihin, joihin usein liitetään tietty alter ego, sivupersoona. Viime aikoina suuret muotitalot, kuten Prada, ovat ottaneet tyylin omakseen. IBM ennusti taannoin steampunkista jopa tulevaisuuden suurta trendiä. Eikä steampunk ole sidottu pelkästään länsimaiseen kulttuuriin, sillä erilaiset etniset steampunkit ovat rynnistäneet perinteisen rinnalle.

Pukeutumistyylin lisäksi alakulttuuriin kuuluu olennaisena osana tinkering, nikkarointi. Termiä käytetään kuvaamaan höyrypunk-henkisten käyttöesineiden valmistusta tai nykyaikaisten esineiden muokkaamista steampunk-estetiikkaa vastaavaksi. Näissä pyritään kopioimaan 1800-luvun henki ja käyttämään puu- ja metalliosia muovisten sijaan. Nikkaroinnin taustalla on vastenmielisyys muovi- ja kertakäyttökulttuuria kohtaan ja kaipuu aikaan, jolloin tavaraa oli vähemmän, mutta ne, joita oli, tehtiin sekä kauniiksi että kestäviksi.

1800-luvun henkeen muokattu toimiva tietokone.

Lähde: GadgetSin.com

Höyrypunkin ideologiaan kuuluu olennaisesti yksilöllisyys ja jokainen tyylillään -mentaliteetti. Toisaalta steampunk on idealtaan erittäin tarkkarajainen, niin kirjallisena genrenä kuin alakulttuurina. Marginaalin marginaali. Steampunk elää tiettyjen ajallisten, aatteellisten ja esteettisten rajojen sisällä, myyttisellä steampunk-aikakaudella, jossa yksilöllisyys ja anarkia kohtaavat 1800-luvun hengen. Tästä perustavanlaatuisesta ristiriidasta rajojen ja rajattomuuden välillä on seurannut harrastajien parissa intohimoisia keskusteluja siitä, mitä steampunk oikeastaan on, onko se kuollut, ja jos ei, ja aikooko Justin Bieber tappaa sen.

Alakulttuurina steampunkia on vaikea selittää. Miksi se on ylipäätään olemassa? Ehkä on helpompi selittää liikettä sen kautta, millaiset ihmiset steampunkia harrastavat. He ovat usein entisiä punkkareita tai gootteja, mutta myös cosplay- ja vintage-harrastajia, tai lolitoja. He ovat luonnontieteilijöitä, käsityöläisiä, matemaatikkoja. Roolipelaajia, esteetikkoja. Ihmisiä, joita kiehtoo omin käsin tekeminen ja arkipäivän historia. Heitä kalvaa tunne siitä, että maailma voisi – pienin muutoksin – olla hyvin toisenlainen kuin se tänä päivänä on. Heillä on myös tarve ja halu kuvitella, millainen tuo vaihtoehtoinen maailma voisi olla, vaikka kuvitelma ei aina olisikaan ruusuinen.

Steampunkin ”harrastaminen” ei suinkaan tarkoita samaa asiaa kaikille. Se voi tarkoittaa steampunkin kirjoittamista ja lukemista. Se voi olla höyrypunk-henkisen konseptitaiteen tekemistä, tai liivin ja vanhanaikaisen taskukellon sisällyttämistä jokapäiväiseen työasuun, oli se sitten insinöörin perjantaipäivän anarkiaa tai fashion statement. Joku käy coneissa pukeutuneena itse rakentamaansa Steampunk Iron Man -asuun. Meillä on tapana muutaman ystäväni kanssa järjestää kerran, pari vuodessa viktoriaaninen piknik, jossa juodaan teetä kukkasin koristelluista kupeista ja pelataan krokettia. Tai vierailemme kasvitieteellisessä puutarhassa asianmukaisesti pukeutuneina. Miksi? Koska se on mukavaa ja rikkoo toisinaan aika tylsän aikuiselämän rutiinit. Verrattuna moneen muuhun alakulttuuriin steampunkiin kuuluukin olennaisena osana rehellinen hupailu, huumori ja kyky nauraa itselle (Mikä on mielenkiintoista senkin takia, että steampunk-kirjallisuus on hyvin harvoin ”hauskaa”. Se on perusluonteeltaan pessimististä, synkkää dystopiaa). Koko steampunkin käsite on kummallinen, minkä sen harrastajat myöntävätkin ensimmäisinä. Juuri sen takia sitä tehdään: Koska se on omituista, älyllistä ja hauskaa.

 Mikäli aihepiiri kiinnostaa, kannustan tutustumaan seuraaviin steampunk-aiheisiin keskustelupalstoihin:

Brassgoggles: http://brassgoggles.co.uk/forum/

The Steampunk Empire: http://www.thesteampunkempire.com/

Smoking Lounge: http://www.ottens.co.uk/lounge/

Lopetan tällä kertaa näihin mainioihin sanoihin, jotka mielestäni kiteyttävät steampunkin humoristisen, seikkailullisen, anarkistisen hengen:

Tämä on minun steampunkini, millainen sinun on?

Jaa/Tallenna

Kirjailijat… Ympäripyöreitä ja maailmoja syleileviä. Kun heiltä kysytään heidän lapsuutensa lukusuosikeista, se on aina ollut joku klassikkosatu, ei ikinä Aku Ankka, Karvinen tai Pahkasika. Kun joku haukkuu heidän työnsä lyttyyn, he vain hymyilevät arvoituksellisesti ja sanovat: ”Kun kirja siirtyy julkaisun jälkeen lukijan käsiin, se ole enää minun omaisuuttani. Lukijalla on oikeus tulkita teosta haluamallaan tavalla.” Sillä niin heidän kuuluu tehdä. Kuuluu toimenkuvaan. Se on hyvin ja oikein.

Mutta mitä mieltä he oikeasti ovat?

Olen viime aikoina kehittänyt itselleni pakkomielteen kerätä animoituja giffejä. Tiedättehän, niitä pieniä liikkuvia kuvia, joissa on sekunnin tai parin pätkä jostain tunnetusta elokuvasta, tai animaatio, joka kiertyy itsensä ympärille yhä uudelleen ja uudelleen. Yleensä hupaisan tekstin kera. Olen alkanut jostain syystä kerätä niitä. Älkää kysykö miksi. Se on vain niitä asioita, joita minä teen.

Niin siinä käy. Yksi asia liittyy toiseen ja toinen kolmanteen ja… Sitten olenkin kaulaa myöten giffeissä, jotka on pakko käyttää johonkin tai menen sekaisin kuin säkillinen apinoita.

Sen vuoksi seuraa kirjalliskuvallinen paljastussessio, jota kutsun nimellä:

PINNALLA JA PINNAN ALLA

Tai:

Millä tavalla minä reagoin asioihin, oikeasti?

***

Kun saan kirjasta myönteisen arvion…

Pinnalla:

”On aina hienoa kuulla, että joku on tykännyt.”

Pinnan alla:

***

Kun saan ikävän arvion…

Pinnalla:

”Jokainen lukija tulkitsee tarinaa tavallaan, se on lukijan oikeus. Kaikkia ei voi miellyttää.”

Pinnan alla:

***

Kun olen esiintymässä yleisölle…

Pinnalla:

”Hei, hauska olla täällä. Näettekö, kuinka rauhallinen ja älykkäästi artikuloiva kirjailija minä olen? Vaikuttavaa, eikö totta?”

Pinnan alla:

***

Kun minua pyydetään esittelemään lyhyesti kirjojeni teemoja ja tapahtumia…

Pinnalla:

”Kerjäläisprinsessahan on tarina 1800-luvun vaihtoehtoiseen maailmaan sijoittuvasta päläpäläpälä…”

Pinnan alla:

***

Kun yleisöesiintyminen on päättynyt…

Pinnalla:

”Olen lunkisti cool.”

Pinnan alla:

***

Kun tapaan lukijani…

Pinnalla:

”Hei! Olen rento ja älykäs, miellyttävyyden perikuva. Olen varma siitä, että täytän kaikki toiveesi kirjailijapersoonani suhteen.”

Pinnan alla:

***

Kun saan kirjoittaa ilman keskeytyksiä…

Pinnalla:

”Naputi naputi, näin sitä tekstiä syntyy. Naputi naputi.”

Pinnan alla:

***

Kun joku keskeyttää kirjoittamiseni kriittisellä hetkellä…

Pinnalla:

”Et. Et tietenkään häiritse. Kerro vaan.”

Pinnan alla:

***

Kun kirjoittaminen ei suju…

Pinnalla:

”Voi pihkura.”

Pinnan alla:

***

Kun kirjoittaminen sujuu…

Pinnalla:

”Olen aikataulussa ja taitaapi tulla suht toimivaa settiä.”

Pinnan alla:

***

Kun joku sanoo Vaskimorsianta ennalta-arvattavaksi…

Pinnalla:

”Jokainen lukija tulkitsee tarinaa tavallaan, se on lukijan oikeus. Kaikkia ei voi miellyttää.”

Pinnan alla:

***

Kun googlaan kirjojani…

Pinnalla:

”Mikäs tuo on, uusi arvio? Minun ei varmaan pitäisi lukea sitä, kun kirjoittaminen on näin herkässä vaiheessa… Oho.”

Pinnan alla:

***

Kun joku tunnistaa minut Magdalena Haiksi. ”Ai sä olet se…”

Pinnalla:

”No tuota, joo… Minähän se.”

Pinnan alla:

***

Kun joku kysyy minulta, olenko jo lukenut sen ja sen kirjan, joka liittyy käsittelemääni aihepiiriin…

Pinnalla:

”En, mutta minun on pitänyt lukea se jo pidemmän aikaa.”

Pinnan alla:

***

Kun sain kuulla Kerjäläisprinsessan olevan ehdolla LukuVarkaus 2013 -palkinnon saajaksi…

Pinnalla:

”Tuntuu tosi hienolta.”

Pinnan alla:

***

Kun ihmiset onnittelevat LukuVarkaus-ehdokkuudesta ja sanovat, että Kerjäläisprinsessa voittaa varmasti…

Pinnalla:

”Jo ehdokkuus on kunnia.”

Pinnan alla:

***

Kun kuulen kirjailijoiden sanovan, että yksikin tyytyväinen lukija riittää…

Pinnalla:

”Voi, miten kauniisti sanottu.”

Pinnan alla:

***

Kun minulta kysytään, mitä suunnittelen jatkossa…

Pinnalla:

”No tässä kirjoittelen nyt tämän trilogian valmiiksi ja parikin muuta projektia on työn alla.”

Pinnan alla:

Lopuksi: Sain kuulla kustantajalta yllättävän tiedon – pankaa tämä tieto korvan taakse, sillä se on tärkeää –

Kerjäläisprinsessan jatko-osa, Kellopelikuningas, julkaistaan jo kesäkuussa! Muutaman hassun kuukauden päästä!

Mikä tarkoittaa sitä, että saatte uunituoretta steampunkia lomalukemiseksi. Ja jos te olette minun sanojeni ystävä, te menette kesän tullen lähimpään kirjakauppaan, iskette nyrkin pöytään ja vaaditte – Kuulitteko? Vaaditte! – yhden kappaleen ”sitä hurjan hienoa uutta steampunk-kirjaa, Kellopelikuningasta”. Ostotilanteessa on myös täysin sopivaa puristaa kirja värisevää rintaanne vasten, avata silmät suurelleen ja kuiskata maaniseen sävyyn: ”Tämä nainen… Tämä Magdalena Hai, on nero. Täyttäkää hyllynne hänen kirjoillaan, sillä ne ovat timanttia.”

Lisää hehkutusta luvassa myöhemmin. (Ette tainneet tosissanne edes epäillä sitä?) Yksi etäisesti hai-aiheinen gif vielä tähän loppuun.

Jaa/Tallenna

Jaa/Tallenna

Jaa/Tallenna

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Hänen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Koska melkein kaikki seuraamani suomenkieliset blogistit ovat tämän haasteen jo vähintään kerran suorittaneet, katson oikeudekseni härskisti skipata haasteen jakamisosuuden. Mutta olen kyllä tyytyväinen, että haaste omalle osalleni tipahti, koska erinäisistä syistä, ks. satunnaisten asioiden kohta 1, luovuuslihakseni ovat tällä hetkellä säälittävän surkastuksen tilassa. Kykenen puhumaan vain itsestäni. Tuntikaupalla. Jaaritellen. Toivon mukaan ensi viikolla saatte eteenne muutakin. Ja ennen kuin unohdan, muistakaahan perjantaina ja lauantaina Tampereella

- tät-tä-rät-tää! - 

Naisvoimaa fantasiassa

-minikiertue! 

Vaikka kiertueen nimi onkin Naisvoimaa fantasiassa, siellä puhutaan kuitenkin yleisemminkin kirjoittamisesta ja eri kirjallisuuden lajien suhteista toisiinsa. Kuuntelemaan ja keskustelemaan saa siis tulla, vaikka olisi rikosdekkareista kiinnostunut äijänköriläs. Paitsi jos pelottaa liikaa, kun siellä on tyttöjä.

Mutta nyt takaisin minuun haasteeseen!

11 satunnaista asiaa minusta:

1. Minulla oli viime viikolla paha korvatulehdus. Jos siis olen tehnyt tai puhunut viime aikoina jotain kummallista, voitte syyttää siitä minun pääni sisällä asuvia mikroskooppisen pieniä olioita.
2. Nauran usein omille jutuilleni, antaumuksella.
3. Joskus ilman syytä.
4. Tein niin juuri äsken.
5. Olen pelkästään tänään kutsunut kaksi kertaa itseäni neroksi.
6. Toisin kuin usein kuvitellaan, taiteilijanimeni kuvaa persoonaani monin tavoin.
7. Ostin vähän aikaa sitten uuden silinterihatun.
8. Minulla on liikaa hattuja. (Eikä ole. Minulla on liian vähän hattulaatikoita.)
9. Nuorena tyttönä ikäiseni pojat tapasivat sanoa minua apinaksi, koska käsivarteni olivat karvaisemmat kuin heillä. (Minkäs minä sille mahdoin, jos raukkojen testosteronituotanto oli alikehittynyttä?)
10. Tarvitsisin kipeästi uuden kirjahyllyn, mutta olen liian laiska etsimään sopivaa.
11. Vaikka sillä ei juurikaan enää ole kytköksiä Gigi ja Henry -sarjaan, tuo vieressä oleva piirros ————->
synnytti nykyään Kerjäläisprinsessana tunnetun kirjan (Gigi ei siis tule seisomaan papukaija olalla missään kalliokielekkeellä). Piirsin sen eräänä iltana loka-marraskuussa vuonna 2010, hetken mielijohteesta, ja aloin miettiä, kuka tämä yksisilmäinen nuori nainen on? Mistä hän on tullut? Kuinka hän on menettänyt silmänsä? Kuka häntä on tulossa hakemaan? Ehkä ilmalaivassa on nuori mies, hänen ystävänsä? Mimmillä on muuten aika hyvä asenne… Hahmot saivat jo silloin nimensä: Gigi ja Henry, ja tiesin, että he olisivat parhaat ystävykset.

Terhin kysymykset:

1. Mitä luet tällä hetkellä? Minulla on aina useita kirjoja kerrallaan kesken, vaikka epätoivoisesti yritänkin pitää määrän pienenä. Tällä hetkellä kesken ovat ainakin Anni Nupposen Nainen ja kuningas, China Miévillen Perdido Street Station (steampunk-klassikko, jota en ole tätä ennen saanut aikaiseksi lukea) ja ”muutamia” tietokirjoja ties mistä aiheista.
2. Piristytkö vai masennutko kevään kirkkaasta valosta? Henkisesti piristyn, mutta jostain syystä kroppa tekee keväisin kränän (korvatulehdus, krääh…). Kevään ensimmäinen päivä on virallisesti se, kun menen ulos ja tuntemattomat ihmiset hymyilevät aurinkoisesti minut nähdessään. Nuorempana aina luulin, että minulla on likaa naamassa tai jotain muuta noloa, mutta ei, se on vain minun kevätnaamani: leveä virnistys, jonka olemassaoloa en itse tajua. Se päivä oli muuten tänään.
3. Mitä mieltä olet sähkökirjoista? Luen kirjoista nykyään ehkä puolet e-kirjoina ja puolet paperiversioina. Kumpikin formaatti toimii mainiosti. Tarina on kuitenkin aina se, joka todella merkitsee. Kannatan myös vaihtoehtoisia julkaisumuotoja, kuten podcasteja. Katso esim. Aavetaajuus.
4. Mitä ystävyys merkitsee sinulle? Arvostan ystävyyttä todella korkealle. Vanhimmat ystävyyssuhteeni ovat alkaneet jo kehdosta ja jatkuneet onnekkaasti tähän päivään asti. Se yhteinen historia, joka ystävien välille kertyy vuosien aikana, on ainutlaatuista ja rikastuttaa elämää käsittämättömällä tavalla.
5. Minkä bändin / artistin keikalle tahtoisit? Vaikka olen musiikkimaultani kallellani hieman raskaampaan suuntaan, haluaisin nähdä livenä Lady Gagan. Jotkut artistit ovat niin antaumuksellisia, virtuoosimaisia esiintyjiä, että heidän karismansa varaan on helppo heittäytyä. Uskoisin, että Gaga on juuri tällainen esiintyjä.
6. Jos tulisin luoksesi kylään, mitä ruokaa minulle tarjoaisit bravuurinasi? Teen aika hyvää tatti-kampasimpukkapastaa, kun sille päälle satun.
7. Mitä olet viimeksi hävennyt? Liittyy tähän korvatulehdukseen, joka on vallannut elämäni. Vastasin puhelimeen, kun korva oli vielä tosi kipeä, ja koska soittaja oli vieras ja virallisella asialla, en kehdannut sanoa, että hänen sulokas äänensä vihloo poloista korvaani. Yritin hoitaa asian hammasta purren ja lopetin puhelun niin tehokkaasti kuin ikinä pystyin. Jälkeenpäin mietin, että olinpa varmaan *köh* melkoisen tyly. Olisi vaan pitänyt sanoa.
8. Minkä taidon haluaisit oppia? Parkouria. Tai sellaisen suvereenin helposti lähestyttävyyden, jonka esim. kirjailijakollega Hanna van der Steen osaa tosi hyvin!
9. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa? Neil Gaimanin American Gods tai Ray Bradburyn Something Wicked This Way Comes tulevat ensimmäisinä mieleen. Ihailen molempien miesten antaumuksellisuutta ja heittäytymistä.
10. Milloin viimeksi kirjoitit jollekulle kirjeen? Noloa, mutta siitä taitaa olla jo pari vuotta. Aina toisinaan innostun, koska arvostan kirjeenkirjoittamisen taitoa. Kaikkien pitäisi kirjoittaa kirjeitä läheisilleen, ainakin joskus.
11. Mikä on suurin unelmasi? (ihan tällainen pieni kysymys…) Jos puhutaan kirjallisista unelmista, niin haluaisin kirjoittaa sellaisia teoksia, jotka kestävät aikaa ja joita halutaan lukea kerta toisensa jälkeen. Kestäviä kirjoja. Olisi myös upeaa nähdä Gigi ja Henry -trilogia elokuvana tai animaationa…

…Studioo Ghibliii… *kirjailija valuttaa kuolaa näppäimistölle ja jää tuijottamaan tyhjyyteen*

Jaa/Tallenna

Kirsti Ellilä: Majavakevät (Karisto)
Roope Lipasti: Vilhelmiina ja vanha röyhyttelijä (WSOY)
Hellevi Salminen: Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira (Otava)
Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät (WSOY)
Jarkko Tontti: Vedeeran taru (Otava)

Virallisen tiedotteen voitte piipahtaa lukemassa Keloburgissa!

Jaa/Tallenna

…sekä tietenkin uusimpaan Höpötiede NYT! -lehteen.

Kuvaliite: Hai-retkikunnan tutkimukset Turun kasvitieteellisessä puutarhassa

(Suojelemme retkikunnan muiden jäsenten anonymiteettiä retkikunnan omasta pyynnöstä. Epäilemme heillä olevan rikollisia taipumuksia tahi muutoin hämäräperäinen menneisyys.)

Jaa/Tallenna

Steampunk syntyi 1980-luvulla alunperin nimenomaan kirjalliseksi genreksi. Se sai alkunsa kyberpunkista, jolta se peri yhteiskuntakriittisyyden, tarinoiden dystopisen luonteen sekä tietyn rosoisen asenteen, synkkyyden, jopa raakuuden. Mutta siinä missä kyberpunkin tarinat sijoittuvat tulevaisuuteen, steampunk ottaa vaikutteita 1800-luvun varhaisilta tieteiskirjailijoilta, kuten Jules Verneltä, H. G. Wellsiltä ja Mary Shelleyltä[4]. Tarinoissa on usein sekä fantasian että tieteiskirjallisuuden piirteitä. Höyrypunkin näyttämönä toimii joko viktoriaanisen ajan maailma, jossa historia on jollain tavoin vinksahtanut radaltaan, tai 1800-luvun teollistuvan yhteiskunnan kulttuurisiin (tapakulttuuri, vaatteet) ja teknologisiin (höyryvoima, kellokoneistot) piirteisiin perustuva vaihtoehtotodellisuus. Keskeistä steampunk-fiktiolle ei ole kuitenkaan tietty historiallinen viitekehys (so. steampunkin ei tarvitse sijoittua viktoriaaniseen Englantiin) vaan se tunnelma, innovatiivisuus, estetiikka ja seikkailun jano, joka oli ominaista 1800-luvulle.

1800-luvun maailma oli murroksen kourissa. 1700-luvun lopulta alkanut teollinen vallankumous uudisti paitsi valmistamisen tapoja, myös yhteiskuntarakenteita. Porvarillinen keskiluokka nousi merkittäväksi tekijäksi. Raamatullisen maailmankuvan rinnalle nousi tieteellinen maailmankuva. Lääketiede, insinööritaito, biologia, paleontologia ja historiantutkimus ottivat aimo harppauksia eteenpäin. Varsinkin 1840-1860 -luvut olivat Euroopassa ennen näkemättömän kehityksen aikaa. Elettiin kirkasotsaisen optimismin aikakautta.

Toisaalta luokkajako oli edelleen tiukka. Rikkaat olivat yhä käsittämättömän rikkaita ja köyhät äärimmäisen köyhiä. Lapsityövoiman käyttö laajeni siihenastiseen huippuunsa. Köyhyys ja taudit kurittivat alempia yhteiskuntaluokkia ja nälkäkuoleman uhka oli aina läsnä. Elettiin myös siirtomaa-aikaa. Kuningatar Viktoria hallitsi Britanniaa, jossa aurinko ei koskaan laskenut. Belgian kuningas Leopold II piti Kongoa henkilökohtaisena omaisuutenaan ja alisti sen asukkaat väkivallalla orjuuteen, jonka aikana Kongon väkiluvun on arvioitu laskeneen 20 miljoonasta 10 miljoonaan. Yhdysvallat kärsi sisällissodan kurimuksissa ja Euroopassa käytiin suurvaltasotaa (Krimin sota), jonka taistelut ulottuivat Suomeen asti (Oolannin sota). Kehityksen ja kauneuden rinnalla kulki kärsimys ja kuolema. Juuri tämän ristiriitaisuuden takia 1800-luku sopii niin hyvin anarkistisen, seikkailullisen steampunkin näyttämöksi.

Ensimmäiset steampunkiksi luettavat teokset olivat hyvin vahvasti puhdasta tieteiskirjallisuutta. Mm. Michael Moorcockin The Warlord of the Air, K. W. Jeterin Infernal Devices ja William Gibsonin & Bruce Sterlingin The Difference Engine ovat kirjoja, joita nykyisin pidetään steampunkin ydinteoksina. Niissä esiintyvät eräät genren keskeisimmistä teknologisista piirteistä ja käsitteistä: ilmalaivat, automatonit, aikamatkailu ja Charles Babbagen höyryvoimalla toimiva analyyttinen kone (so. varhainen tietokone). 1990-luvun kuluessa steampunkiin alkoi sekoittua fantasian piirteitä. Esimerkiksi China Miévillen kirjan Perdido Street Station maailmassa on sekä taikuutta että teknologiaa. Suomessa ehkä tunnetuimmassa steampunk-kirjasarjassa, Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogian vaihtoehtoisessa maailmassa ihmisen sielu ilmentää itsensä eläimen muotoisena daimonina.

2000-luvulla steampunk on vahvasti trendiytynyt. Kirjallisuuden juurille on kasvanut kokonainen alakulttuuri pukeutumistyyleineen, elokuvineen, musiikkeineen, tietokonepeleineen jne. Steampunkin nykyinen viehätys perustuu sen monimuotoisuuteen: toiset pitävät pelimaailmojen estetiikasta, toiset harrastavat steampunkia cosplayna, toiset larppaavat. Monille steampunk tarkoittaa ennen kaikkea vintage/lolita/goottivaikutteisia korsetteja, hameita ja koruja. Steampunk sekä imee että antaa vaikutteita eri tyylisuuntauksiin ja viihdemuotoihin. Trendiytymisen myötä markkinoille on tullut valtavasti myös uutta kirjallisuutta.

Steampunk-kirjallisuus on tätä nykyä, kuten suuri osa fantasiakirjallisuudesta, tyypillisesti sarjoittunutta: Gail Carrigerin Parasol Protectorate -sarja esittelee vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa ihmissudet ja vampyyrit ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen ihmiskunnan historiaan ja kehitykseen. Tällä hetkellä Carriger kirjoittaa The Finishing School -nimistä sarjaa, joka sijoittuu samaan vaihtoehtoiseen universumiin kuin The Parasol Protectorate -sarjan kirjat. Carrigerin tyyli poikkeaa hyvin paljon genren aloittaneista steampunk-kirjoista. Fantasiaelementit ovat Carrigerilla voimakkaita ja kyberpunkin ankaruuden on korvannut kevyt huumori, jopa hassuttelu. Carrigeria onkin useammin verrattu humoristi P. G. Wodehouseen ja Jane Austeniin kuin oman genrensä edustajiin. Mark Hodderin Burton & Swinburne -sarja taas lähestyy erikoisella tavalla steampunkin juuria. Hodderin kirjoissa on mustan huumorin lisäksi huomattavan paljon historiallisia henkilöitä, viitteitä ja yksityiskohtia. Hodderin henkilöhahmot ja tarinat ovat sekä asenteiltaan että käytökseltään hyvin vahvasti 1800-lukulaisia, mistä Hodderia on jonkin verran jopa kritisoitu. Henkilökohtaisesti juuri hahmojen vanhanaikainen naiivius sai minut ihastumaan Hodderin tuotantoon. Nykysteampunk-kirjailijoista Cherie Priest lienee The Clockwork Century -sarjallaan lähimpänä steampunkin 1980-lukulaisia alkuteoksia. Priestin vaihtoehtoinen todellisuus on todellinen anarkistinen dystopia, jossa yksilö joutuu taistelemaan paikastaan ja olemassaolostaan vihamielisessä maailmassa.

Steampunkin nyt jo suhteellisen pitkän historian vuoksi on mielenkiintoista, että suomalainen steampunk-kirjallisuus on ollut näihin päiviin asti käytännössä olematonta. Vuonna 2012 julkaistiin ensimmäinen suomalainen steampunk-romaani, allekirjoittaneen Kerjäläisprinsessa, joka aloittaa Gigi ja Henry -sarjan, sekä Osuuskumma-kustannuksen Steampunk! Koneita ja korsetteja -novelliantologia. Elokuussa julkaistaan Gigi ja Henry -sarjan toinen osa, Kellopelikuningas, ja myös Osuuskumman steampunk-antologia saa jatkoa. Lisäksi sain äskettäin kuulla, että tekeillä on 1920-luvun Suomeen sijoittuva kirja, joka voidaan mahdollisesti lukea steampunkiksi. Siitä saataneen kuulla enemmän tulevan kesän Finnconissa. Osasyy kotimaisen steampunk-kirjallisuuden olemattomuudelle lienee siinä, että genreä ei ole juurikaan suomennettu. Yllämainituista ilmeisesti vain Pullmanin Universumien tomu -sarjaa on käännetty suomeksi[5].

Kuulen jonkin verran kyselyitä siitä, aionko kirjoittaa Suomeen sijoittuvaa steampunkia ja jopa epäilyksiä siitä, voiko Suomeen sijoittuvaa steampunkia ylipäätään kirjoittaa. Vastauksena ensimmäiseen: Tällä hetkellä en ole sellaista kirjoittamassa, mutta ajatus ei missään nimessä ole poissuljettu. Toinen kysymys on järjetön. Tottakai voi. Suomi oli 1800-luvulla vireä maa. Olimme osa tsaarin Venäjää, ja sen myötä osa laajempaa suurvaltapolitiikkaa. Meillä oli raskasta teollisuutta, joka niin olennaisesti kuuluu höyrypunkiin. Kansallinen ylpeytemme ja omanarvontuntomme oli heräämässä ja sen myötä ensimmäistä kertaa leimallisesti suomalainen korkeataide: suomen- ja ruotsinkielinen (mutta yhtä kaikki suomalainen) kirjallisuus, maalaustaide, näyttämötaide. Kuten muuallakin Euroopassa, luokkaerot olivat suuret, samoin ero kaupungin ja maaseudun välillä. Ihmiset alkoivat kuitenkin liikkua 1800-luvulla huomattavasti suuremmalla alueella kuin aiemmin. Erityisesti rautateiden tulo yhdisti ennen melko erillisiä ”heimoalueita”. Maaseudulta muutti nuorta työväkeä kaupunkeihin, kun teollistuminen loi uusia (ja uudenlaisia) työpaikkoja. Naisten elinpiiri laajeni. Taiteilijat, upseerit ja eliitin edustajat toivat ulkomailta Suomeen vaikutteita, muoteja ja ajatuksia ja sovelsivat niitä ahkerasti paikallisiin oloihin.

Sanalla sanoen, maailma avautui sellaisille ihmisille, joilta se oli aiemmin suljettu. Miltä syrjäisen pitäjän pikkupojasta onkaan tuntunut nähdä ensimmäistä kertaa elämässään veturi? Höyrykoneen jyske on ollut jotain, mitä poika ei olisi voinut hurjimmissa unissaankaan ajatellut kohtaavansa. Kuvitelkaa, kuinka pieneksi nuori maalaistyttö on itsensä tuntenut, kun hän on muuttanut tätinsä luokse Helsinkiin. Tuossa suuressa, merellisessä kivikaupungissa saattoi sentään tavata paheellisia naisia, tatuoituja merimiehiä, murhaajia! Ehkä tyttö oli luonteeltaan sellainen, että hän juopui Helsingin sykkeestä, rakastui komeaan, mutta petolliseen upseeriin ja, rakastettunsa väistämättä kadottua, karkasi sirkukseen ja sen mukana maailmalle. Ehkä tyttö ja poika tapasivat sittemmin Pietarissa, missä poika oli saanut paikan tsaari Aleksanteri II:n vasta perustetussa ilmalaivastossa ja tytöstä oli tullut mekaanisen ruokatorvensa (jonka eräs viirahtanut tiedemies on asentanut tytölle, sillä tämä menetti ruokatorvensa juotuaan teetä, jonka hänen kateellinen kilpailijattarensa oli vaihtanut happoon) myötä kuuluisa miekannielijä. Ehkä he palaavat yhdessä Suomeen, missä Tammerkoskesta noussut kammottava, jättiläismäinen hirviö, Iku-Turso, terrorisoi Suomen tärkeintä teollisuuskaupunkia ja…[6] No, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Suomalainen steampunk: Toimii.

PS. Olen vasta kirjoittamassa tätä artikkelisarjaa, joten jos teillä on jotakin, mitä haluaisitte erityisesti kysyä aiheesta, nyt siihen on mainio tilaisuus. Minuthan tavoittaa kätevästi joko Twitteristä, Facebook-sivulta tai sähköpostitse osoitteesta: magdalena(ä t)magdalenahai.com.

[1] Kyllä, kirjoitan paljon muutakin kuin steampunkia. Luen muutakin kuin steampunkia. Osaan hyvänä päivänä jauhaa purkkaa ja kävellä yhtä aikaa. Mutta juuri nyt puhumme steampunkista, joten napinat pois.
[2] Erotuksena kaikki goottihenkisesti pukeutuneet tyypit, jotka alkavat lähes poikkeuksetta hyppiä tasajalkaa kuin pikkutytöt, taputtaa käsiään yhteen ja hihkua ”jee!” Ihania mussukoita, nuo gootit.
[3] Tai sitten ei, mutta se ei juurikaan minun napaani kaiva. Minä tykkään siitä, vain sillä on merkitystä.
[4] 1800-luvun tieteiskirjailijoita kutsutaan tässä yhteydessä toisinaan jopa proto-steampunkiksi.
[5] Korjatkaa, jos olen väärässä.
[6] Ette sitten muuten varasta tätä tarinaa.

Kirjallisuutta:

Carriger, Gail. Soulless (The Parasol Protectorate -sarja). 2009.
Gibson, William & Sterling, Bruce, The Difference Engine. 1991.
Hai, Magdalena, Kerjäläisprinsessa. 2012.
Harju, Markus & Meresmaa, J. S. (toim.), Steampunk! Koneita ja korsetteja. 2012.
Hodder, Mark, The Strange Affair of Spring Heeled Jack (Burton and Swinburne -sarja). 2010.
Jeter, K.W., Infernal Devices. 1987.
Mieville, China, Perdido Street Station. 2000.
Moorcock, Michael, The Warlord of the Air. 1971.
Priest, Cherie, Boneshaker. 2009.
Pullman, Philip, Kultainen kompassi (Universumien tomu -sarja). 1995.
Shelley, Mary, Frankenstein. 1818.
VanderMeer, Jeff & Chambers, S. J., The Steampunk Bible: An Illustrated Guide to the World of Imaginary Airships, Corsets and Goggles, Mad Scientists, and Strange Literature. 2011.
Verne, Jules, Sukelluslaivalla maapallon ympäri. 1870.
Wells, H. G., Aikakone. 1895.
Westerfeld, Scott, Leviathan. 2009.

Jaa/Tallenna

Jaa/Tallenna