surupuku


Neoviktoriaaninen yksikaista-aivo 2

Se huono puoli kirjan kirjoittamisessa minunlaiselleni ihmiselle on, että kun uppoudun johonkin, todella uppoudun. Kun käsikirjoitus on aktiivisimmassa vaiheessaan, muu maailma lakkaa olemasta. Asiat menettävät merkityksensä, alan katsoa niitä naarmuisen pleksilasin läpi. ”Kas, tuollaistakin.” Jos saisin päättää, kirjoittaessani kirjaa en tekisi mitään muuta. No söisin ehkä. Joisin kahvia. Katsoisin välillä Buffy … Lue koko juttu


Surupuku 4

Autoin kesän alussa ystävää tukalassa tilanteessa. Vaiva ei ollut minulle suuren suuri, oikeastaan aika pieni. Mutta ystävälleni se merkitsi paljon. Niin paljon, että hän ilmestyi eilen iltapäivästä ovelleni ison kassin kanssa. ”Arvelin, että pitäisit tästä,” kaverini sanoi. Kassissa oli upeasti säilynyt surupuku 1900-luvun alusta.

(Naamani on tänään niin pehvasta, että päätin … Lue koko juttu