Mesikorva


Aamunkaste ja Mesikorva: Talven taika

Eräänä aamuna lammen pinta oli peittynyt valkoisen vaipan alle. Lumi kimmelsi kuulaana auringon hauraassa ensivalossa ja ilma tuoksui kristallille ja aavistukselle savusta. Unenpöpperöisen Aamunkasteen hengitys huurusi ja hänen sormiaan kipristeli, kun keiju nousi asumuksensa ovelle ihailemaan hiljaista näkymää.

”Talven taika, unen aika,”
keiju mutisi ja puhalsi lämmintä ilmaa kämmeniinsä,
”luonto uinuu, … Lue koko juttu


Aamunkaste ja Mesikorva: Unennäkijä

Mesikorvalla oli tylsää. Oli keskikesä, eikä mitään tekemistä. Sammankonpoikaset oli vedetty kudusta aikoja sitten ja nyt ne jo polskivat ympäriinsä alkujaloillaan. Perhoset vasta harkitsivat koteloitumista ja sudenkorennon toukat mulkoilivat häijysti lumpeiden alta, kun keiju yritti maanitella niitä luovuttamaan liian pieneksi käyneet päällystakkinsa. Tavallisesti tähän aikaan vuodesta Mesikorva olisi maannut tyytyväisenä jonkin … Lue koko juttu


Aamunkaste ja Mesikorva: Ilkeä Poika

”Miksi minun piti syntyä järvikeijuksi!” voihkaisi Mesikorva ja tunki kätensä sammakonkutuun. ”Miksei vaikka kuukeijuksi? Ne peijakkaat eivät muuta teekään kuin soittavat luuttua ja syövät mustikoita.” Aamunkaste oli tottunut Mesikorvan möykkäämiseen, joka toistui joka kevät kuten kuteminenkin. Keijutyttö nappasi tukevan otteen yhden nuijapään pyrstöstä ja veti kunnes se irtosi kudusta päästäen vienon … Lue koko juttu