Paperinukkeja: Esittelyssä Thuorin Vetehinen

Tänään esittelen teille oikein komean vonkaleen vedenalaisesta valtakunnasta. Tämän könsikkään nimi on Thuorin Vetehinen. Hän on aiemmin esittelemäni Serafian kaukainen sukulainen ja asustelee tällä hetkellä Jyväsjärvessä. Thuorin pitää yöllisistä uinneista kuutamon valossa, raa’n kalan syömisestä ja shakista. Itse en kuitenkaan lähtisi Thuorinin kanssa shakkia pelaamaan, sillä hän vaatii yleensä voittajan palkinnoksi häviäjän pikkuvarpaat[1]. Se on epäreilua, koska a) Thuorinilla itsellään ei edes ole pikkuvarpaita ja b) Thuorin voittaa melkein aina. Se huijari.

Ja nyt suokaa anteeksi, juon aamukahvini loppuun ja lähden Keskiaikaisille markkinoille Turkuun. Jos olette Lounais-Suomessa päin, kannustan kaikkia samaan suuntaan. Itse aion ainakin käydä rapsuttamassa Turnajaispihan sievää ponia ja kenties ostamassa itselleni astrolabin.

 

[1] Pikkuvarpaat ovat rakastettu kesäherkku kaikkien merenneitojen ja vetehisten parissa. Pitkän aikaa kärtettyäni Thuorin antoi minulle seuraavan reseptin:

  • noin 2 dl tuoreita pikkuvarpaita
  • 100 g voita
  • uusia perunoita
  • tilliä
  • suolaa

Sulata voi pannulla. Laita sekaan pikkuvarpaat, paista kunnes ovat mukavan rapsakoita. Laita kattilaan uudet perunat, runsaasti vettä ja suolaa makusi mukaan. Keitä kunnes ovat kypsiä (kypsyyden tietää, kun kokeilee haarukalla. Se uppoaa kypsään perunaan helposti). Mausta tillillä. Nauti tuoreeltaan, kesäiltana, luonnon helmassa.

Värityskuva: Kapteeni Punaparran aarre

Mikäli olette lähdössä tutkimusmatkailemaan tänä kesänä, tarvitsette mukaanne aarrekartan. (Tietenkin. Kuinka kukaan voisi olla tutkimusmatkailija ilman epäilyttävän näköistä aarrekarttaa?[1]) Kuinka sattuikaan, minulla lojui tällainen piirustuspöydällä. Tämä on kartta tarunomaisen kapteeni Punaparran aarteelle, jonka hän kaivoi maahan vuonna 1695, juuri ennen katoamistaan Bermudan kolmioon laivansa, Kirotun Ropposen[2], kera.

Olen piirtänyt kartan itse ihmissyöjien päällikön Harbahambaan … Lue koko juttu

Legoukkojen kesäretki, osa 2

Olimme eilen peikkojen kanssa legoukkojen kesäretkellä ja Narri lupasi kertoa meille hieman enemmän siitä, mitä tuolla retkellä tapahtui. Ole hyvä, Narri.

Tämän tai edeltävän artikkelin myötävaikutuksesta ruohonleikkuriin joutuneiden ja pensaan alle hukkuneiden legoukkojen tapauksissa Magdalena Hai kieltäytyy kaikesta vastuusta vetoamalla ad hoc vastuuttomuuteensa.

 

Jaa/Tallenna… Lue koko juttu

Legoukkojen kesäretki, osa 1

Näillä helteillä tuntuu siltä, kuin aivot valuisivat korvasta ulos ja tekisivät lätäkön asfaltille. Sellainen olo saa ihmisen tuntemaan itsensä hieman kiukkuiseksi. Sitä saattaa ärsyyntyä kovasti asioista, joista ei tavallisesti ärsyyntyisi. Sitä saattaa sanoa rumasti pikkuveljelle ja nykäistä pikkusiskon nukelta pään irti. Sitä saattaa maata voimattomana kuin fletkumato olohuoneen matolla. Eikä keksi … Lue koko juttu

Paperinukkeja: Esittelyssä merenneito Serafia

Lienee taas aika lisätä uusi paperinukke kokoelmiin. Näin uimakauden korvilla onkin sopivaa tutustua oliolajiin, joka on jo vuosituhansia asuttanut ja asuttaa edelleen kaikkia maailman meriä. En mene nyt kryptozoologisiin yksityiskohtiin, sillä vakaa aikomukseni on kirjoittaa kesän aikana raportti näistä kummallisista eväkkäistä, mutta esittelen teille tänään erään lajin edustajan.

Seireenit, merenneidot, vetehiset. Rakkaalla lapsella … Lue koko juttu

Paperinukkeja: Esittelyssä Nereida Tulisiipi

Tapasin Nereida Tulisiiven ensimmäisen kerran eräällä epäonnisella tutkimusretkelläni taikamaailman vähemmän tunnettuihin kolkkiin. Olin taivaltanut suurin vaivoin Kuiskausten nummen läpi ja saavuin Hyytävän meren rannalle puolet matkatavaroistani ja yhden varpaankynnen menettäneenä[1], kun hämmästyksekseni kohtasin noilla karuilla rannoilla tämän nuoren keijun, joka oli saapunut sinne viettämään omien sanojensa mukaan ”hauskaa iltapäivää harppuunakalastuksen merkeissä.” … Lue koko juttu

Paperinukkeja Touhunurkassa!

Ennen vanhaan joulunaika kesti aina Tuomaanpäivästä (21.12.) Nuutinpäivään (6.1.), eikä sinä aikana ollut tapana tehdä järkeviä töitä. Silloin syötiin, juotiin, maattiin uuninpankolla, pelattiin pelejä ja näperreltiin. Olen aina ollut vankka perinteisen joulun kannattaja ja myös tänä vuonna pidin terrierin lailla periaatteistani kiinni. Nyt kotini näyttää tunkiolta ja takapuoltani kuumottaa yletön uuninpankolla … Lue koko juttu

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...