2010 » Magdalena Hai

Pieru Saharassa

Herra Pieru Kikkara kerran Saharassa
Yksinänsä tuhnutteli autiossa maassa
Yksin, aivan yksin se illoin itkeskeli
Ja ihan ypöyksinään se leijaa lennätteli

Se poppareita paukutteli,
Illoin ilmavoivotteli
Ei ymmärtänyt pieru tuo
Miks’ kukaan tullut ei sen luo

Vaan kerran takaa erään dyynin
Löysi pieru neidon fiinin
Lunta oli neidon tukka,
aurinkoinen posken nukka
kokovihreään samettiin
neidon uuma peittyi niin

Pieru vallan vihelsi:
”Nyt rakastua taisin!
Ennen minä pahimmalta täällä aina haisin!
Vaan aah ja uuh, voi ihastusta,
On neidon henki oksennusta!”

Päivänkakkara kihersi,
kiitti sekä kumarsi
”On minustakin hienoa
Löytää toinen haiseva.
Näen, että olet vainen
herraskainen lemu
Söör Kananmunahaisuainen,
oothan mulle kamu?”

Kukka suukon suikautti,
ja istui sylityksin
Pieru siihen rupsautti:
”En enää ole yksin!”

Niin Herra Pieru Kikkara
ja neiti Päivänkakkara
siitä lähtien,
niin hellästi kuin taisivat,
Saharassa haisivat
alla tähtien.

Jaa/Tallenna

Tonttuemäntä Tuiskauksen joulukakku

Ainekset:

200 g kaltattuja manteleita
100 g paahdettuja hasselpähkinöitä
300 g sokeroituja hedelmiä (esim. appelsiininkuorta, sitruunaa)
100 g kuivattuja viikunoita tai taateleita
155 g saksanpähkinää
1-2 kpl kärvisteleviä riehupähkinöitä
30 g kaakaota
1 tl kanelia
1 tl jouluista mausteseosta: kanelia, inkivääriä, maustepippuria, muskottia
2 tl joulun tunnelmaa
1/3 tontunkuppi (n. 120 … Lue koko juttu

Magdalenan joulu tonttukylä Omenassa, toinen osa

(Haluatko lukea Magdalenan joulu tonttukylä Omenassa ensimmäisen osan? Klikkaa tästä.)

…

”Joulupukkia ei ole olemassa?” Voitte kuvitella hämmennykseni, kun istuin siellä, tonttukylä Omenassa, keskellä laumaa punaposkisia, ilomielisiä tonttuja, joista jokaisella oli joulun kunniaksi päässään punainen tonttulakki, jossa kilisi pikkuinen, messinkinen kulkunen. ”Miten niin Joulupukkia ei ole olemassa? Tehän olette tonttuja! … Lue koko juttu

10 000!

10 000 peikkoa riemuissaan hihkuu

10 000 tonttua onnea tihkuu

10 000 keijua heiluttaa sirosti kättä

10 000 menninkäistä mutisee partaansa: ”Jopas! Että!”

10 000 lohikäärmettä ihmettelee: ”Ei oo tällä vertaa,

On tarinoitamme luettu jo 10 000 kertaa!”

Yksi Magdalena lukijoita kumartaa ja kiittää.

Höpötiedettä päässä edelleen riittää.

Jaa/Tallenna… Lue koko juttu

Magdalenan joulu tonttukylä Omenassa, ensimmäinen osa

Eräänä jouluna sain kutsun saapua viettämään aattoiltaa ystävieni kanssa tonttukylä Omenaan. Se oli ujutettu karpalonpunaisessa kirjekuoressa piparipurkkini kannen väliin ja näytti tältä:

Emäntätonttu Pimin kielen mukanaan vievät jouluherkut lillivät ajatuksissani, kun etsin sopivaa säiettä valkoisen taloni nurkista. Oikean säikeen löytäminen on maagisen matkustamisen A ja O. Mikäli tarttuu epähuomiossa väärään säikeeseen, … Lue koko juttu

Tarina tonttumaisista peikoista

Tässäpä teille tonttuja pari: Röpö ja Repe ja Minttu-Mari. Seuranaan kaksi pukkia kummaa, mulkosilmäistä, näöltään tummaa. Karvaisia ja outoja kyllä, ei yhdenkään pää yli pöydän yllä.

Peikot näet tontuiksi alkoivat tänään. Ne joutuivat heti totiseen kränään, kun tontuilta peikot varasti lakit ja söivät kehvelit pöydästä nakit. Tontuthan vallan suivaantui siitä, ei sanani … Lue koko juttu

Magdalenan uusi lemmikki!

Hiljattain ilmestyneessä Höpötiede NYT! -lehdessä on artikkeli minusta ja uudesta lemmikistäni Börtistä. Olen aina halunnut kaverikseni vuorenpeikon, mutta minulle sanottiin peikkojen kesyttämisen olevan mahdotonta. Hah! Siitäs saitte, epäilijät! Erityisesti sinä, Martin Takaraivo.

Jaa/Tallenna… Lue koko juttu

Aamunkaste ja Mesikorva: Unennäkijä

Mesikorvalla oli tylsää. Oli keskikesä, eikä mitään tekemistä. Sammankonpoikaset oli vedetty kudusta aikoja sitten ja nyt ne jo polskivat ympäriinsä alkujaloillaan. Perhoset vasta harkitsivat koteloitumista ja sudenkorennon toukat mulkoilivat häijysti lumpeiden alta, kun keiju yritti maanitella niitä luovuttamaan liian pieneksi käyneet päällystakkinsa. Tavallisesti tähän aikaan vuodesta Mesikorva olisi maannut tyytyväisenä jonkin … Lue koko juttu

Peikkojen sukupuu

Alla on suppea esitys peikkojen sukupuusta sellaisena kuin se tällä hetkellä tunnetaan. Pitääkseni sukupuun edes jossain määrin ymmärrettävänä kokonaisuutena en ole sisällyttänyt siihen kaikkia tuntemiani peikkoja, vaan ainoastaan ne, joiden lajinmääritys[1] on kohtuullisen luotettavasti tehty. Kuten kaaviosta voi havaita, peikkojen tämän hetkinen sukupuu sisältää kaksi päähaaraa, orcii ja parvoorcii, suurpeikot ja … Lue koko juttu

Peikoista, osa 2: Pienemmät peikot

On perin harmillista, että kaikista taikaolioista juuri peikot liikkuvat maailmojen väliä vapaimmin[1]. Niitä tuntuu olevan kaikkialla. Koska useimmat peikkolajit ovat ainakin jossain määrin pahantahtoisia, on tärkeää tunnistaa ne ja niiden kepposet ajoissa sekä tietää tavat, joilla niistä pääsee tarvittaessa eroon. Seuraavassa kuvailen muutamia yleisimmistä pikkupeikkojen (parvoorcii) lajeista.

Ärrinmörrit (… Lue koko juttu

Peikoista, osa 1: Suuret peikot

Vuorenpeikot, metsänpeikot, möröt, ilkimykset, ärrinmörrit, kaivonpeikot, hammaspeikot, ajatuspeikot ja putipojat. Tässä vain osa peikkojen laajalle levinneen suvun eri haaroista. Toiset niistä ovat hyvin suuria, kuten vuorenpeikot, toiset taas mahdottoman pieniä, kuten ajatuspeikot. Lähes kaikki peikot ovat toinen toistaan ilkeämpiä, pelottavampia ja hölmömpiä. Jotkut ovat niin hölmöjä, että pelottaa. Jotkut ovat niin … Lue koko juttu

Pikkunoita Nillisilmän Sammakkopäivä

Kerran kekrin aikaan pikkunoita Nillisilmä havaitsi herätessään, että hänellä oli hallussaan ihka oikea taikasauva. Tämä ei suinkaan ollut tavanomainen asioiden tila pikkunoitien keskuudessa, sillä aivan niin kuin ihmisäidit eivät anna lastensa leikkiä saksilla tai terävillä puikoilla, myöskään noitaäidit eivät halua pikkunoitien juoksevan ympäriinsä ladattujen taikasauvojen kanssa. Mutta nyt oli kekri, ja … Lue koko juttu

Synkän Tylsyyden Metsästä

Taikamaailmassa on tiettyjä paikkoja, joihin nälkiintynyt vuorenpeikkokaan ei menisi. Niitä ei ole monta, ymmärrättehän, sillä nälkiintyneet vuorenpeikot ovat sikäli harvinaisia, etten sanoisi olemattomia otuksia, ettei yksikään vuorenpeikko yleensä antaisi yhdentekevien pikkuasioiden, kuten vuoren tai kaksipäisen lohikäärmeen, estää sitä saamasta maaruaan täyteen. Mutta mikäli vuorenpeikon jahtaama herkullisen näköinen kaniini tai kummituksenpoikanen säntäisi … Lue koko juttu

Aamunkaste ja Mesikorva: Ilkeä Poika

”Miksi minun piti syntyä järvikeijuksi!” voihkaisi Mesikorva ja tunki kätensä sammakonkutuun. ”Miksei vaikka kuukeijuksi? Ne peijakkaat eivät muuta teekään kuin soittavat luuttua ja syövät mustikoita.” Aamunkaste oli tottunut Mesikorvan möykkäämiseen, joka toistui joka kevät kuten kuteminenkin. Keijutyttö nappasi tukevan otteen yhden nuijapään pyrstöstä ja veti kunnes se irtosi kudusta päästäen vienon plop-äänen. … Lue koko juttu

Tontuista

Tontuista puhuttaessa useimmille ihmisille piirtyy jonnekin silmämunan takaosan tienoille kuva lyhyenlännästä, pönäkästä ukkelista, joka pukeutuu punaisiin ja jolla on pitkä, harmaa parta. Tai sitten he ajattelevat, että toinen puhuja on aika tonttu itsekin, kun tuolla lailla jaksaa tontuista jauhaa, aikuinen ihminen. Lapsille tontuista puhuminen kyllä sallitaan, mutta aikuiset kuvittelevatkin lasten olevan … Lue koko juttu